Tu cuerpo me llama

Vente por favor

Quiero tenerte en mi cama

Y hacerte amor

Nuo sanat ei sitte liity mihinkää millään tavalla enkä tosiaan oo osottanu niitä kellekkää :DD Herranjestas. Mutta mulla tullee tota biisiä korvista ulos! Se soi koooooko ajan jossaki. Toinen on Jessie y Joyn Mala Suerte mut se ei oo nii rasittava, siinä on sentää vähä fiksummat sanat :DD

Pikkkkuisen hiljasuutta tähä väliin taas, hupsis. Oon vielä hengissä! Hyvää kuuluu(: Eipä mulla oikeestaan ees oo mitään ihmeellisempää kertomista ollu, mä oon vihdoinki alkanu saaha mun arkirytmistä kiinni ja tajuta mihi aikaan koulussa tapahtuu mitäki ja mitä mun tarvii tehä minäki päivänä.

Viime viikonloppu oli tosi kiva! Lauantaina mulla oli ensin pianotunti, mikä tarkottaa sitä että pääsin soittamaan pianoo, mikä on aina plussaa täällä, ku sitä ei tapahu hirmu usein :D Tulipas pitkä lause. Suomessa soitin pianoo varsinki arkipäivisin vähintään puol tuntia, parhaimmillaan lähemmäs kolme tuntia, ni voin sanoo että nyt on vähä orpo olo välillä ku ei oo pianoo kotona :( Mut noi tunnit pelastaa aika paljon, ku siellä on niin kiva fiilis ja se ope on mukava. Ja mua vuotta nuorempi :D Tuun hyvin juttuun sen open kanssa! Kivaa vaihtelua seki. Sit lauantai-iltana mä kävin Svanan ja Shannonin kanssa ensin Siete Santoksessa (edelleen mun lempparikahvila 4everrr) ja sit Terrazassa (Guarandan ainoo disko), ja meillä oli ihan kivaaa(: Mun vaa piti lähtee kotiin jo kahekstoista, mikä on aika aikaseen sinänsä ku Terrazaan alkaa tulla ihmisiä vasta joskus vähä ennen yhtätoista :D Mut ei se mittään, meillä oli omat bileet.

Viime sunnuntaina me käytiin Echeandiassa, se oli yks kivoimmista päivistä täällä! Käytiin siis siellä joidenki perhetuttujen mökillä, ja siellä oli jotai sukulaisia ja muutaki porukkaa. Siellä oli joki, jossa me uitiin ja kahlattiin, sitruunapuita, joista me ongittiin sitruunoita sellasella kepillä, yyybersöpöjä possuvauvoja, mandariinipuita, banaanipuita, kanoja, kukkoja, jotai muita lintuja, koiria, koiranpentu ja mitähä vielä :D Kaikenlaista kivaa siellä oli(: Me myös grillattiin hirvee määrä ruokaa ja sit tottakai syötiin(((: Oli kivvaa!

Kouluviikko meni tosi vauhilla! Viikot tuntuu menevän muutenki hirveetä kyytiä täällä aina :O Tai ainaki tälleen sunnuntaisin tulee ihan sellanen fiilis. Keskiviikkoaamuna tosin luulin ihan tosissani että ois ollu jo perjantai :D Ehkä olin väsyny.

Torstaina me käytiin Shannonin, Svanan, Valerian (meiän koordinaattori) ja Agoston (Valerian 5-vuotias poika) kanssa Las Cochasilla taas, samassa paikassa siis, missä me käytiin pari viikkoo sitte mun perheen kanssa ja missä on "sauna" ja sellasta. En oo ennen tienny että siellä on myös sellanen kauneushoitolajuttu, mut tälläkertaa ku mukana oli Svana, heti ku me marssittiin sisälle sinne, se bongas sen kauneushoitolan hinnaston :D Me sitte käytiin kaikki hieronnassa ja kasvohoidossa ja suunniteltiin että voitas rueta tekemään sama aina kerran kuussa, koska se oli tositosi halpaa! Me oltiin kaikki ihan järkyttyneitä, ku tajuttiin että toi hieronta+kasvohoito on koko puljun kallein juttu ja se makso 10 dollaria eli mun laskujen mukaan suunnilleen 7,70 euroo! Me gusta(((:

Tänä viikonloppuna en ookkaan muuta tehny ku sen että eilen kävin pianotunnilla taas(:

Saara QUE?

¿Como te llamas?

-Saara

¿Y tu apellido?

-Sonninen

¿Queeee? ¿Sononon?

-Nooo, Sonninen. Son-ni-nen.

¡Aaaa, Soniiiinen! Saraaaa Soniiinen, ¿verdad?

-öööh... siii...

Tämä oli ihan oikee keskustelu. Mä etukäteen aattelin että vähä kätevää ku mullon tällanen suht helppo nimi, ni siitä ei pitäs tulla mitää hirveetä ongelmaa mut... :DD Okei, ymmärrän että toi Sonninen voi kuulostaa näitten korviin vähä oudolta, mut jotenki kuvittelin ettei senkää lausuminen ja kirjottaminen ois mikää ihan mahottomuus näillekkää! Vielä enemmän kuitenki yllätyin siitä miten outo jo toi pelkkä Saara tuntuu olevan :D Ensinnäki se lausutaan sarAAA, mikä särähtää mun korvaan aika pahasti. Sitku sanon että se muuten kirjotetaan kahella aalla ni nää kirjottaa Saraa. Äly hoi älä jätä, näyttääkö tuo muka jonku nimeltä? :D

Yks jolla tuntuu olevan kaikista eniten ongelmaa mun nimen kanssa on Shannon :D Alkuun olin sille Sarah, mutta sitte jossai vaiheessa aloin valittaa sillee että ei mun nimee lausuta sillee mahollisimman jenkkiläisesti säräh. Oon sinnikkäästi yrittäny opettaa sitä lausumaan mun nimen oikein ja etunimi tuleeki jo ihan hyvin. Sukunimen kanssa luovutin. Mut näemmä Saaran kirjottaminen on Shannonille edelleen aika impossible as you can seeeee:

:DDDDD

Mutta ei mun kyllä pitäny ihan pelkästään tosta nimiasiasta vinkua, vaan aattelin myös ilmottaa että tänään oli eksssstrahyvä päivä! Me filosofoitiin Shannonin ja Svanan kanssa että vaihtarina ollessa on hyviä päiviä, ihan hyviä päiviä, tosi hyviä päiviä ja tositositosi huonoja päiviä. Mutta siis, alkupäivä nyt meni ihan koomassa joten ei siitä sen ihmeempiä. Sit vikalla välkällä Shannon ja Svana ilmesty mun luokkaan ja ilmotti että Saara nyt lähetään ja sitte me pahisteltiin hirveesti ja paettiin koulun takapihan kautta :D Koulun portit on päivän ajan lukossa ja siinä on sellanen tyyppi aina istumassa, eikä se päästä ulos ellei oo opettajan lupaa tai ellei vanhemmat oo siinä portin toisella puolella oottamassa. Aidat kiertää tota koulua muutenki melkei jokapuolelta, mut sieltä takaa pääsee pois ilman että tarvii kiipeillä aitojen yli. Mut siellä on välillä lehmiä :D

Mutta siis, sen pakenemisen jälkeen mentiin Siete Santokseen (mun lempparikahvila 4everrrrr) juomaan kaakaota ja syömään leipää(: Sitte istuttiin vielä puistossa jätskillä vähä aikaa mut se ilo loppu aika nopeesti ku joku randomi mies tuli ottamaan meistä kuvia ja tenttaamaan että onko meillä facebookkeja :D Selitettiin sille jotai ja paettiin aika vauhilla! Sit tulin kotiiiin vähäks aikaa, ja sit meillä oli sellanen jokakuukautinen vaihtarikokous. Asia ja Giulia teki meille ruokaa ja syötiin ja valitettiin meiän perheistä, juoruiltiin ja suunniteltiin meiän viikonloppureissua Shannonin mummon luo Echeandiaan(: Sit lähettiin kotiin, laulettiin matkalla ja kaikki tuijotti meitä vielä enemmän ku normaalisti mut eeei se haitannu!

Huomatkaaa että tää on jo viikon toinen postaus! Mä kehityn!

terv. Sarra

Vaietessaankin hän tekee kielivirheitä

-Stanislaw Jerzy Lec

Löysin mun kaapista jonkun kansion jossa oli se AFS:n opas joka tuli postissa joskus viime keväänä. Taisin tännekki valittaa, että se on tosi tylsä ja kuivaa tekstiä, enkä jaksanu lukee sitä sillon, enkä oo kyllä lukenu vieläkään. Mä ihan tosissani yritin, mutta en mä sit jaksanu keskittyä tohon. Mutta sieltä bongasin ton otsikon ja se kuulosti niiiin sopivalta etten voinu olla tunkematta sitä tännekkin.

Viime viikon perjaintai oli vapaapäivä, ku sillon oli joku juhlapäivä. Meiän olin alunperin tarkotus lähtee rannikolle ku kerran oli pidennetty viikonloppu, mut kuulemma siellä oli nii huono keli ettei me sitte lähetty. Käytiin me kuitenki sellasessa kylpylässä, siellä on yks "lämmitetty" (=silti kylmä >:) uima-allas ja sit erillisessä huoneessa joku poreamme ja sauna. Mutta toi sauna ei kyllä muistuttanu suomalaista saunaa millään tavalla, siellä oli lämmintä ehkä abaut 40 astetta, eikä minkäännäköstä kiuasta :D Öö.

Lauantaina tein ekaa kertaa täällä ruokaa ihanitse! Makaroonilaatikkoo(:: Sitä kaipasin. Sit ruuanlaiton jälkeen lähin ekaa kertaa täällä pianotunnille! En ollu soittanu pianoo puoleentoista kuukauteen ni jännitti peräti vähäsen. Turhaan, koska noi tunnit oli aika helpot : D Ensin meillä oli puolisen tuntia jotai teoriaa,  samoja juttuja ku mä oon opetellu konservatoriossa ykkösteoriassa kolmosluokalla :D Mut ihan kiva oli opetella samoja juttuja espanjaks! Sit me alettiin soittaa pianoo, kuus pianoo samassa huoneessa. Ei ollu mitään hirveen nättiä varmaan mut mä olin vaan onnellinen että pääsin soittamaaan((:

Sunnuntain olin kotona, ja maanantaina palasin kouluun. Maanantaiaamu oli aika tuskanen, ku en oikein saanu nukuttua sillo yöllä, olin jotenki kauheen angsti ja koti-ikävä enkä osannu rueta nukkumaan vaa luin ja pelasin ja luin jonku ihan randomin blogia varmaan kahteen tai kolmeen. Eli ei hirveesti houkuttanu herätä puol kuus :D. Olin sitte maanantain ja tiistainki koulussa ihan koomassa, ja tiistaina alko vielä särkee päätä siihen lisäks. Tiistaina meninki sitte nukkumaan melkein heti ku tulin kotiin, ja nukuin parin tunnin pätkissä koko iltapäivän. Tänää oon ollu taas ihan normipirtee!

Meillä on joku koeviikon tapanen systeemi menossa. Joka päivä on kokeita, ja parhaimmillaan niitä on kolme samana päivänä. Tähän asti oon tehny kuus koetta (matikka, kemia, filosofia, fysiikka, atk, ekonomia), välttyny neljältä (biologia, anatomia, englanti, liikka) ja tekemättä on kai vielä kaks (kirjallisuus, estatistica jota en osaa kääntää suomeks). Ainoo jonka oon tähän asti saanu takasin on kemia, ja siitä tuli 5/10. Oon ihan tyytyväinen ku huomioi sen että tein sen kuitenki ilman sanakirjaa enkä ymmärtäny läheskään kaikkia kysymyksiä(:

It's raining men!

Halleluujaa ja silleen. Vettä täällä kyllä sataa eikä miehiä mut enivei :D Täällä sataa sisälläki, meiän katto vuotaa muuuutamasta kohtaa, mm. yläkerran olohoneen sohvapöydällä on lätäkkö ja vessassa tulee sellasta ihme tihkua ku siellä on kattoikkuna (kyllä, vessassa on kattoikkuna.... weird). Mun huoneessa ei onneks vuoda mut on huoneen oven kohalla sataaaaa. Ei siitä tuu ku iha pikkusen vettä mut silti onnistun aina saamaan niskaan jonku vesipisaran ku kävelen tosta :(

Oon alkanu koulussa aina välillä ymmärtää jotaki, ja siitä oon iha happyhappyjeejeeilonen, ainut vaa että nyt mun pitäs rueta tekemään läksyjä.. Ennen eilistä olin tehny läksyt tasan kerran ja neki oli enkun. Nyt meiän pelottava enkunope sano että joo sun ei tarvihe tehä näitä läksyjä enää, kyllä mä uskon että sä osaat englantia. Pöh, oli ainoot läksyt jotka osasin tehä! Okei, eilen tein ekan kerran kemianläksyt, mutta musta tuntuu että ne saaatto failata vähäsen :D Pelottaa jo valmiiks näyttää niitä opettajalle sitte joskus ku se innostuu tarkistamaan niitä, toivottavasti se ei naura ihan hirveesti!

Mun espanja on edelleen aika hidasta ja epäymmärrettävää, mut oon sentään jo jonku verran alkanu saaha itteeni ilmastua. Ainaki saan sanottua jos on nälkä! Aina välillä mietin että oisinkohan mä sittenki ollu ilosempi jos oisin lähteny USAan tai johonki Etelä-Afrikkaan jossa puhutaan englantia, ni oisin kyenny juttelemaan ihmisten kanssa ja ois ollu helpompi tutustua uusiin ihmisiin.. Okei, en vähättele niitä jotka lähti/lähtee johonki englanninkieliseen maahan, kyllä se on periaatteessa yhtä vaikeeta, mut helpottais silti jos puhuis kieltä ees vähäse enemmän. Toisaalta, omavika ku en jaksanu kesällä opiskella ahkerammin :D Mut mä tahon ja aion oppia espanjaa kunnolla sujuvasti, ja piste. Kiitos.

Mä sillon joskus mainihin siitä että me käytiin Babahoyossa ja mun piti kertoo siitä enemmänki mut se sitte jäi. Jos mä nyt kerron tällasen lyhennetyn version, että joo, käytiin mun serkun, Carloksen (taipuuko se tolleen?) 10-v synttäreillä Babahoyssa, mistä mun hostäiti on kotosin. Siellä asuu tosi paljo sukulaisia, ja tapasin ainaki kymmenentuhatta serkkua ja pikkuserkkua ja jotai. Tässä vielä pari kuvaa niiltä synttäreiltä, Jorgen jalkapallojoukkue (en ees ite ollu kattomassa sitä peliä mut noilla oli mun kamera mukana :D) ja Jorgen teiniposekuva joita löysin mun kamerasta kuus sen jälkeen ku olin jättäny kameran pöydälle siks aikaa ku tiskasin astioita. :D

Tengo haaaambreee

Otsikko ei kyllä liity tekstiin millään tavalla, mut mulla nyt vaan sattuuu olemaan nälkä.

Tänä viikonloppuna oltiin siis orientoitumassa vuoristoalueella asuvien vaihtareitten kanssa Ibarrassa. Perjantaina lähettiin kaheksalta aamulla pikkubussilla Latacungan kautta Quitoon. Siellä me käytiin nopeesti varmistelemassa meiän viisuminrekisteröintijutut ja lähettiin kauppakeskukseen vallottamaan sen kolmas kerros joka on täynnä ravintoloita. Siellä syötiin ensi kuka mitäki ja jälkkäriks ostettiin kaikki (no ei ihan kaikki) vohvelit, oaaaoaoaoaoaoa nam. Sit suunnistettiin kävellen AFS:n toimistolle missä ooteltiin sitte kaikki loput vaihtarit, mukaanlukien Silja, y ella es de Finlandia tambien! Pääsin siis puhumaan suomee ja olin iha jätteilonen ku pääsin höpöttämään suomeks taas.

Sieltä toimistolta sitte lähetiin linkulla kaikki Ibarraan. Perillä oltiin joskus kasin jälkeen, majottauduttiin ja sit mentiin syömään. Ilta me sitte vammattiin Siljan ja Lenan (Saksa) kanssa vähä aikaa ja räkätettiin iha yliväsyneinä, ja pelaattiiiiin myös korttia japanilaisten kanssa.(:  Iha jees ilta siis.

Seuraavana aamuna herätys oli seiskalta ja vähä ennen kaheksaa me oltiin Siljan ja Lenan kanssa aamupalalla, muita ei hirveesti näkyny. Näemmä oltiin ainoita jotka ei ollu vielä omaksunu tätä ecuadorilaista aikakäsitystä, että aina ollaan joka paikasta (paitsi koulusta, siellä menee portit tasan seittemältä lukkoon) vähintään puol tuntia myöhässä. Mut siitä sitte ajan kanssa nautittiin siitä buffetista, ei haitannu yhtään että oltiin vähä ajoissa(: Sit meillä oli koko päivän jotai tyhmiä oppitunteja joilla käsiteltiin ongelmia perheissä tai koulussa viidelläkymmenenllä eri tavalla. Kävi jo välillä vähäsen tylsäks! Ilalla sit kasaannuttiin isolla porukalla yhteen huoneeseen ja pelattiin pullopyöritystä sitä peliä jossa hoetaan "never have i ever", en tosiaan tiiä onko sillä jotai muutaki nimee. :D

Seuraavanaki aamuna ois herätys ollu seiskalta mut en kyllä jaksanu raahautua sängystä ylös vielä sillon. Silja ja Lena ei jaksanu oottaa mua mut eeei se haitannu ku melkein kaikki muutki oli myöhässä. Sit me kasattiin kamat ja lähettiin poois, ensin kolmisen tuntia linja-autolla Quitoon missä me käytiin taas syömässä samassa ostoskeskuksessa ku aina ennenki, ja sit Latacungan kautta kottiin. Oli ihan kiva viikonloppu, mut miinuksena on pakko sanoo se että mullon taaaaas nuha! Kurkkuun koskee ja nenä on koko ajan tukossa. Ku vuoristossa ajettiin ni mun korvat oli koko ajan lukossa ja meinas vähä heremostuttaa, ja tänään ku haukottelin ni huomasin että ne aukes kokonaan vasta nyt :D Kivaa.

Shannonin neljäs jäätelö tuona päivänä ja Svanan "marriage gloves" jotka köysin mun laukusta :D

mmmmmmmm.

Guaranda&Latacunga!

sekalainen valikoima saksalaisia (joita on ainaki miljoona!) ja me suomalaiset(:

Vikat oppitunnit me pidettiin tuolla altaassa :D

Las chicas de Guarandaaa! Giulia (Italia), minä, Svana (Islanti), Asia (italia), Shannon (USA), Mariela (Saksa) ja Lisa (Ranska) ❤

Tätäki piti kokkeilla :D

Intercambio de la bandera

Ekaks I must say että ootte kiitos ku tsemppaatte mua!(: Oooon jo saanu vähä selviteltyä asioita mun perheen kanssa (ehkä) ja oon muutenki ilosemmalla tuulella tänäään, että eiköhän tää tästä. Mutta mun pointti oli nyt tää lipunvaihtoseremoniajuttu. :D

Olipahan kokemus tuoki. Tänään oli siis se marssitapahtumajuttu jota varten me on harjoteltu joku pari viikkoo. Ennen sen alkua juoksenneltiin Shannonin ja Svanan kanssa ympäri Guarandaa ettimässä valkosia puuvillahanskoja, kravaatteja ja jotai koulun hienoja hihamerkkejä. Sit alko se ite tapahtuma, me marssittiin vähä aikaa, sit seisottiin paikallaan ja laulettiin Ecuadorin kansallislaulua (jonka sanat mä osaan melkein kokonaan!!) ja sit varmaan kymmenen eri opettajaa piti puheen. En tajunnu puheista mitään ja mulla meni niistä vikat ihan kokonaan ohi ku pyörryin sinne. Muistan ku mietin että okei nyt koskee päähän ja on vähä huono olo, otin tukee vieressä seisovasta tytöstä ja joku huuti opettajaa sinne. Seuraavaks istuinki jo opettajanhuoneessa, minne joku oli mut raahannu, ja joku opettaja aukas mun kravaattia ja jakkua ja hoki että respira, respira. Ööö. :D Sit mä istuskelin siellä opettajanhuoneessa ja ne opettajat kyseli multa kaikenlaista Suomesta ja anto mulle mehua ja leipää ja sit koko homma oli ohi. Vähän kyllä harmittaa että missasin siitä puolet mutta eeikait se mittään. Kuvat tulee taaaas ihan sekalaisessa järjestyksessä mut hups(:

Svana, Shannon ja minä, C.P.C:n vaihtarit (:

Hyvin mä maastouduin tonne.. not

Lipunluovuttajilla oli paljo hienommat puvut! Niihin kuulu vielä sellanen söpö tuspukypärä, sellasen määki oisin halunnu!

It's been a month since I left Finland

May be surrounded by

A million people I

Still feel all alone

I just wanna go home

Oh, I miss you, you know

Angst. Just kerkesin väittää että ehei mua masenna yhtään. Nyt kyllä masentaa. Tai no, mieliala heittää kokoajan ääripäästä toiseen, välillä oon hirmuyyberyli-ilonen ja sitte taas en..

Oon ollu täällä nyt kokonaisen kuukauden, mutta en puhu espanjaa läheskään niin paljo ku haluaisin, mulla ei oo mitenkään kovin hyviä kavereita, ystäviä on turha ees mainita. Koulussa en vieläkään ymmärrä mitään enkä jaksa panostaa koulunkäytiin ollenkaan. Oon ihan pihalla koko ajan enkä jaksa ees yrittää pysyä keskusteluissa mukana enää. Oon jatkuvasti väsyny vaikka nukun paljo enemmän ku Suomessa. Stressaan koko ajan kauheesti kaikesta, ja multa lähtee pelottavan paljon hiuksia ton stressin takia.

yhyy

Mulla on myös vähän ongelmia perheen kanssa, ja oon typerän katellinen muille vaihtareille joilla menee paremmin. En kuitenkaan tahtos vaihtaa perhettä ku tää on just alkanu tuntua vähä enemmän kodilta, mit toisaalta äh. Tiiän että oisin ilosempi toisessa perheessä, ehkä. En mää oikeesti mittään tiiä.

Muttaaa. Huomenna selvitellä koordinaattorin kanssa mun ja perheen pngelmia jajaja keskiviikkona (ei siis torstaina kuten aiemmin huijasin) marssitaan koko kylälle korkokengissä, ja viikonlopuks lähetään Quitoon orientoitumaan ja pääsen puhumaan suomee Fannyn ja Siljan, muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa. Gotta stay positive ja silleen.

Viikonloppuna käytiin Babahoyossa mut kerron siitä enemmän vaikka myöhemmin tällä viikolla ku mun mieliala on vähä lähempänä normaalia (hope so!) ja saan kuvia siitäki reissusta. Nyt lähen kääntämään mun matikan ja anatomian muistiinpanoja, jeeee.

Veikkaan etten ymmärtäis näitä ees suomeks, anatomia ei ihan oo se mun juttu.

QUIER, DOOOS, TREEES, CUATRO

(Quier=izquierda=vasen)

Tuo kaikuu mun päässä varmaan vielä haudassaki! Vähäsen kerkesin jo huijjjjata edellisessä postauksessa, se viime viikon marssiminen oliki jo ens viikon torstaina olevaa tapahtumaa varten. Sitä, mikä sen tapahtuman pointti on, en vieläkään tiiä :D Nyt myös vähäsen naurattaa se, että kerkesin vinkua kahen tunnin marssiharjotuksista, koska tuo sama marssiminen on tosiaan jatkunu tälläki viikolla, tosin tällä viikolla niihi on käytetty kahen ekan tunnin sijasta viis ekaa tai neljä vikaa tuntia! Hohhoijjaa, voin sanoo että alkaa jo vähitellen tuntua jaloissa. Toki ton marssimisen lisäks on sit vielä normitunteja, ainaki joskus.. :D Täällä aina välillä peruuntuu tunnit iha yhtäkkiä ku opettaja ei ilmestykkää paikalle tai jotai muuta jännittävä tapahtuu.

Koulun jälkeen en oo paljo jaksanu tehä mittään, enkä oo ainoo, koska muutki vaihtarit on mieluummi menny kottiin eikä me oo ees suunniteltu sitte mitään yhteistä tekemistä niinku ylleensä. Noiden vaihtareiden kanssa mun vapaa-aika yleensä kuluuki jos johonki lähen, en oo vielä hirveesti tutustunu paikallisiin saatika hankkinu kovin hyviä kavereita. Toki mun on niiiiin paljo helpompiki kaveerata noiden vaihtareiden kanssa, ku pystyn kommunikoimaan niiden kanssa englanniks eikä tarvii sönkätä jotaki epäymmärrettävää espanjasuomienglantiruotsia ja pikkusen venäjää. Tosin vaihtareidenki kanssa spanglish on aika normi, koska pari meistä ei puhu englantia.

Guarandassa meitä vaihtareita on yhteensä seittemän, kaikki AFS:n kautta. Mun koulussa meitä on kolme, minä, islantilainen Svana ja amerikkalainen Shannon, jotka oon jo aiemminki maininnu, ja niiden kanssa mulla tulee eniten varmaan vietettyä aikaa. Ne on molemmat tosi ihania ihmisiä! Meidän lisäks on sitte vielä kaks italialaista, Asia ja Giulia, ranskalainen Lisa ja saksalainen Mariela. Meillä on aika tiivis porukka ja me pidetään kokoontumisia aika paljon, ja se on mun mielestä hyvä juttu! Mä viihyn niitten kanssa(:

Tänään tulee just neljä viikkoo täyteen siitä päivästä ku mä oon tullu tänne. Toisaalta tuntuu, että aika on menny hirmu nopeesti, mutta toisaalta taas ku miettii niitä ekoja päiviä ni tuntuu että niistä on jo vaikka miten kauan. Kaikkien kulttuurishokkikaavioiden mukaan mun hirveen romahdusmasennuskoti-ikäväkauden ois pitäny alkaa jo viikko sitte mutta eeeeei, ei vielä. Ainakaan toistaseks en oo kokenu mitää kulttuurishokkeja vaikka niistä niin paljo peloteltiin sillon ennen lähtöö. No, toki sillekki on vielä aikaa.

Vaikkei mulla mitää hirveetä masennuskautta ookkaa vielä ollu, ni koti-ikävä kyllä on. Välillä saatan ihan yhtäkkiö hermostua johonki täkäläiseen tapaan tai muuhun, ja sit tulee kauhee ikävä Suomeen missä kaikki on "normaalia". Mua myös häirihtee se, ku musta tuntuu että esitän jotai muuta ku mitä oikeesti oon vaan sen takia etten pysty puhumaan niinku haluaisin enkä pysty ilmasemaan itteeni kunnolla. Eilen mulle tuli ihan järkyttävä ikävä auringonlaskuja, ku täällä aurinko nousee ja laskee nii hirveetä kyytiä ettei sitä ehi näkemään ja ihastelemaan kunnolla! Pöh. Ruisleipää on myös ikävä, ja makaroonilaatikkoo (jota aion kyllä tehä vielä joskus!), tavallista kahvia, pullaa ja pianonsoittoo. Ihmisistä en ala ees kirjottaa ku tulis ainaki kolme metriä lisää tekstiä ja mä tarviisin nenäliinoja.

Sorry, ahora no tengo fotos. :(

Estoy cansada!

Leikitään jooko että julkasin tän eilen, mä kirjotin tän valmiiks mut sitte päätin oottaa Svanalta kuvia!

Ääh. Kuten fiksuimmat varmasti otsikosta päätteli, väsyttää. Koko ajan! Kaikki energia menee siihen ku en ymmärrä mutta kovasti yritän pysyä mukana. Sitä paitsi, kaikki mut tuntevat varmaan tietää että oon kaikkee muuta ku aamuihminen, mutta nää taas herää jo vaikka ties miten aikaseen. Kun mä herään työllä ja tuskalla kymmenen torkutuksen jälkeen jotai vaille yheksän, on koko muu talo jo hereillä ja pukeutunu ja meikannu ja käyny suihkussa ja syöny jo aamupalat ja muut ja hyvällä tuurilla puol sukua on ilmestyny kylään. Ja tämä siis toki koskee vaan viikonloppuja.

Viikolla mun herätyskello alkaa äännellä klockan 5.30. Koulu alkaa seittemältä ja matkaan pitää varata ainaki vartti, hitaina aamuina paaaljon enemmän. Nää seittemän aamut on kaikkee muuta ku mun juttu, ja ekat tunnit yleensä koomaanki aina ihan puoliunessa. Ei sillä että sillä ois hirveesti väliä oonko mä unessa vai en, en mä kuitenkaa ymmärrä tunneista paljo mitään. Jos keskityn, saatan kässätä jotain sanoja välillä, ja ehkä ymmärtää vähäsen että mistä aiheesta nyt puhutaan mutta jooo, ei. Ainoot tunnit joilla loistan on enkku! Nämä täkäläiset ei puhu englantia käytännössä ollenkaan, joten musta tuli aika nopeesti meiän pelottavan enkunopen lempioppilas (:

Tää kouluviikko oli ehkä mun tähänastisen pienen elämäni kummallisin! Ensinnäkään en ees ollu koulussa ku keskiviikkona ja perjantaina. Maanantain ja tiistain olin kipeenä ja angstasin itekseen kotona ja kasvatin koti-ikävää entisestään kattomalla vanhoja salkkareita ja lukemalla kaikkien blogeja. Keskiviikoks paranin sitte mun perheen antamien jännien pinkkien pillereiden voimalla ja aamulla kouluun lähtiessä oletin että se ois ihan tavallinen koulupäivä mut eeeei. Ensin meillä oli koko kutosluokan yhteiset kahen tunnin mittaset marssiharkat jotai marraskuussa olevaa tapahtumaa varten. Se marssiminen oli sinänsä ihan kivaa, mutta siinä parissa tunnissa kerkes jo tulla nälkä ja jano ja kuuma ja ynh. Ja siis kyllä, me ihan oikeesti marssittiin ympäri koulun kenttää ja opettajat huuti meille käskyjä. Sit mentiin ihan normisti tunteja mutta mulla ei kyllä kerenny olla ku yks ATK ja joku itsenäinen kemia, ja sitte jotkut fiksut päätti alkaa räjäytellä jotai kyynelkaasupommeja että ne pääsis aiemmin koulusta. Kaikki kilju ja juoks ympäriinsä ja vartissa koko koulu oli täynnä poliiseja! Sitte kuulutettiin että menkää pois ja me lähettiin pari tuntia liian aikaseen jätskille Svanan (Islanti) ja Shannonin (USA) kanssa.

Torstaina en taas ollu koulussa, koska me lähettiin vaihtareiden kanssa Quitoon rekisteröimään meiän viisumit. Matkat oli aika tuskaa ku lähtö oli neljältä aamuyöllä ja oli ensin kylmä ja sitte kuuuuma, ja linja-autossa istuttiin yhteensä 12h, josta reilu tunti pyörittiin ympyrää Quitossa ku se tyhmä kuski ei tienny minne pitää mennä. Sen rekisteröitymisen jälkeen köytiin shoppaamassa ja syömässä ja sitte istuttiin taas vuosia autossa ja tultiin puolikuolleina takasin kotiin.

Perjantaina menin sitte kouluun erittäin virkeenä taaaas. Ekat pari tuntia oli ihan normeja ja sen jälkeen alko jotkut messut joille meiän luokka ja vitoset ois saanu mennä jos ois huvittanu. Me kuitenki mietittiin Svanan ja Shannonin kanssa että no ei mennä ku ei ymmärretä siitä mitään, ja lähettiin jo kymmeneltä koulusta shoppaamaan ja vaihteeks syömään jätskiä :D On aika raskasta tää mun koulunkäynti.

Eilen olin ekaa kertaa illalla kunnolla ulkona! Oli meiän koordinaattorin synttärit tän kylän tietääkseni ainoossa diskossa. Siellä hengasin alkuillasta mun veljen ja muiden vaihtareiden kanssa, jotka btw on aika tosi-ihania välillä, ja sitte me tanssittiin loppuilta ja tultiin Oscarin kanssa vahingossa kaks tuntia myöhässä kottiin..... Mami ei hirveesti tykänny mut papi ois tykänny kyllä vielä vähemmän, joten mami vähäsen avusti ja väitettiin että joo ei me tultu ku puol tuntia myöhässä... :D

Nyt ku oon saanu jonkunlaisesta arkirytmistä kiinni mä lupaaaaaan ja vannon että tästä eteenpäi alan kirjotella vähä useemmin ni ei tuu tällasia hölmöjä kilometritekstejä joita kukaan ei jaksa lukee ja joista puuttuu puolet mitä oli tarkotus kertoo! Varsinki ku en edelleenkään jaksa tapella noita kuvia hienosti aikajärjestyksessä tonne tekstin väliin eli ne tulee pötkössä tänne loppuun taaaass :D

kuviakuviakuvia

Tää kuvien lisääminen ipadilla on tehty jotenki mahollisimman vaikeeks, siks kesti niin kauan tän tekeminen. En edelleenkään ymmärrä miten voin kirjottaa noihin kuvatekstit, joten en sitte kirjota. Ne on myös ihan sekalaisessa järjestyksessä koska en jaksa tapella niitten kanssa! Anteeksi (:

Tuolla nyt siis on sekasin kuvia tuloleiriltä, vaihtarikokoontumisista ja mun molemmista koulupuvuista. Toi liikkapuku nyt on vielä ihanjees mutta voin sanoo että en kyllä tykkää tosta toisesta, se on ihan järkyttävä! Toi on sitäpaitsi vähäsen iso mulle, mutten uskalla pienennyttää sitä, ku vihtarikiloja tulee kuitenki :D