maanantai 31. joulukuuta 2012

Hups





Oooooon saattanu vähä hylätä tän blogin... Lo siento! Siks lisäsin myös tuon ylläolevan mun uudenvuodenlupauksiin, ku me tehtiin niitä yhessä tänään Shannonin, Svanan, Giulian ja Marielen kanssa. :D Mut ei oo nyt riittäny into tähän. Ja sit ku meni tarpeeks aikaa ni aina turhastutti alkaa kirjottaa mittään ku ois nii paljo kertomista enkä jaksa selvittää kaikkee :D En jaksa kyllä nytkään, kattokaa noita kuvia. Tässä kuussa oon käyny Puyossa con mis hermanas, tehny pipareita Svanan kanssa, käyny tanssimassa varmaan useemmin ku koko ekojen kolmen kuukauden aikana, sopeutunu mun hostperheeseen, vittuuntunu mun hotsiskoon, oppinu espanjaa, kyllästyny koko kieleen, kadottanu lopullisesti mun koulumotivaation (vietän tunnit facebookissa, lukemalla, kuuntelemalla musiikkia tai nukkumalla) ja viettäny paljo aikaa muitten vaihtareitten kanssa. ❤

Tässä vielä niiiiin osuva lainaus Shannonin blogista, ihan kaikki asiat tossa ei päde muhun, mutta monet :

"Unfortunately, I have let the negative parts of my life here affect me even after talking about it with my sisters. I am sure that someone's advice to me would be to ignore my family problems. Ignore the fact that I am learning nothing in school. Ignore the fact that I really have no close Ecuadorian friends. Ignore the negative in my life totally and completely. My response, you try it. You try waking up everyday and going to a class of 48 people where no one really talks to you unless it's to copy your English homework. You try coming home and not seeing your father for the whole day which you know means an impending fight between your parents later in the night. It is not possible. It is bound to affect me somehow. "


























maanantai 3. joulukuuta 2012

A hundred days have made me older

Since the last time that I saw your pretty face..

Heippparallaaa! Mun kirjotusinspis on jotenki mystisesti ollu vähän poissa. Johtunee ehkä siitä että koulupäivät vietän kirjottelemalla kaikenlaista turhaa ja vähemmän turhaa (joista suurin osa ei liity millään tavalla kouluun), koska ne tunnit menee niiiiin hitaaaaaasti. Sitte iltapäivällä ei innosta kirjottaa enää mitään. Eikä mulla mitään sen kummempia kuviakaan oo, ku oon niin laiska pitämään kameraa mukana.

Nacimiento, emmää oikein tiiä mikä tän tarkotus on mutta kuulemma kaikki katolilaiset väsää jouluks tällasen. Siinon Jeesus ja kolme tietäjää ja miljoona lammasta? :D
Muttaaa. Ihan hyvää kait mulle kuuluu. Tää on mun sadas päivä täällä, 204 jäljellä. Joulukuu lähti käyntiin ja me laitettiin joulukuusi, mut mun joulufiilis on kyllä jossain kaaaaukana. Tahon joulukalenterin, lunta ja pakkasta ja glögiä ja joulutorttuja ja aaaaa. Koulussa on vaihteeks ollu hirveesti kokeita, joissa en oo ihmeemmin menestyny (paras numero 4.7/10 investigacionista :D) mut ei se haittaa. Meiän luokalle ilmesty jostain seittemän uutta oppilasta viime viikolla ja nyt meitä on 49. Samassa huoneessa seittemän tuntia päivässä viis päivää viikossa. Ja lattarit on oikeesti aika kovaäänisiä. Mmmm a veces solo quiero gritar "¡Callate!". Päänsärky on aika jokapäivänen juttu, ku kuuntelee niiden huutamista. Jotenki muutenki nyt hermostuttaa aina koulussa kaikki :D Ja oikeestaan muuallaki ku koulussa. Tää koti-ikävä on aika masentava, koko ajan pitäs olla tekemässä jotaki, ja jos on hetkenki ilman tekemistä ni iskee sellanen kamala ahistus ja yhyy. Ja tätä pitäs jaksaa vielä se 204 päivää. No, ainaki se on 204 eikä 304.

Joulukuusi nyt sinänsä näyttää joulukuuselta mut tuo on muovinen (noniinno, ei täällä oikeitakaa kuusia hirveesti kasva...) ja täytetty noilla koristeilla ja plöö, se on lyhyempi ku minä! Ja ku noi valot on päällä se laulaa joululauluja :DD
Mutta hei, eniveis mua masentaa taas vähän vähemmän! Taino, oon päättäny että nyt mää oon ilonen. En sitte tiiä miten hyvin se toimii. :D Enää en oo kuitenkaan tulossa takasi tammikuussa. Mä kasasin listan kaikista kivoista jutuista joita en halua missata nössöilemällä ja palaamalla takasin Suomeen etuajassa.
AFS:n puolivälileri, joka on tammikuun lopussa. En malta oottaa että päästään taas kokoontumaan porukalla, ja että pääsen taas piiiiitkästä aikaa puhumaan suomee Siljan kanssa!
Guarandan karnevaalit helmikuun ekalla viikolla. Näitä mulle on hehkutettu suunnilleen siitä asti ku tulin tänne, ja luin niistä muistaakseni jotaki jo ennen lähtöö. Sen mukaan mitä mä oon ymmärtäny, ne kestää koko sen viikon, ja joka päivä on paraateja ja ihmiset heittelee jauhoo ja kananmunia toistensa päälle. Kaikki on yötä päivää ihan missä sattuu ja kotona käydään vaan suunnilleen vaihtamassa vaatteet :D Luonnollisestikaan sillon ei siis oo koulua!
Viikon kestävä lyhytvaihto Quitossa helmikuussa! Me Guarandalaiset siis muutetaan viikoks Quitoon ja asutaan siellä((::
AFS-retki Galapagokselle! En oikeesti voi asua Ecuadorissa käymättä Galapagoksella. Oon kuullu nii uskomattomia tarinoita sieltä että ne on vaa pakko nähä :D
Luokkaretki, joka meillä luultavasti on joskus keväällä sitten kaikkien Pedro Carbon sextojen kanssa jonnekki rannikolle!
Viimenen kuukausi. Jotenki voin kuvitella sitä miten kummallinen ja ristiriitanen olo on siinä vaiheessa, ku päiviä Ecuadorissa on jäljellä enää joku 30, 20 tai 10.
End-of-stay-leiri!
Se ku istutaan Fannyn ja Siljan kanssa lentokoneessa ja puhutaan sujuvaa espanjaa!
Uskon että tuun kokemaan jonkunsortin onnistumisentunteita siinä vaiheessa ku palaan Suomeen sen jälkeen, ku oon ollu koko tän kymmenen kuukautta poissa. En taho luovuttaa.



Eilen en tehny oikein mitään, skypetin vaa kotiin ja kävin hostisovanhempien luona syömässä niinku yleensä aina viikonloppusin. Tänään vammasin koulussa ja nyt dataan kotona. Lallallaa. Suunnittelin että kerron tässä jossain vaiheessa vähä enemmän ainaki mun koulusta ja voisin myös tässä joskus listata eroja Suomen ja Ecuadorin välillä.(:
All the miles that separate
Disappear now when I'm dreamin' of your face.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hermanas por la vida ❤

PEEEDRO CARBO

Kerkesin valittaa ettei mulla oo ystäviä täällä, mut oon tässä pari päivää viettäny just sellasten kanssa. Itse asiassa sanosin niitä ennemminki siskoiks! Kuten oon jo aiemminki kertonu, Guarandassa on tasan seittemän vaihtaria, kaikki AFS:llä. Koska meitä on näin vähän, meistä on tullu tosi tiivis porukka. Jos jollaki on joku ongelma, huono päivä tai hirvittävä koti-ikävä, ni on helppo puhua vaihtariporukalla asiat halki, koska kaikilla on luultavasti ollu ees vähän samantapanen fiilis. ❤

Bailoterapia :D
Ois hirveesti kertomista tosta loppuviikosta muttaaaa, lyhennettynä; me oltiin torstai ja perjantai Salinasissa (pikkukaupunki jonku puolen tunnin päässä Guarandasta, tunnettu suklaasta ja juustosta) Guarandavaihtareiden kanssa myymässä suklaata. Teki oikeesti hyvää viettää kaks päivää niiden kanssa! Jotenki olo oli heti paljo positiivisempi ku sain keskiviikkoiltana tietää että pääsen niiden kanssa pois Guarandasta (..eikä tarvii menä kouluun) parina päivänä. 

Eka ryhmäkuva joka me on ikinä otettu! Puuttuu Svana ku se tuli viikon myöhemmin. Huhhuh, tuollon en ois ikinä arvannu miten ihania ihmisiä nää kaikki on!
Keskiviikko oli mulle vaikee päivä (Oli ongelmaa hostsiskon kanssa.. Hyvä Saara, hyvin sä näiden hostsiskojen kanssa pärjäät! Ei kyllä ees oikeesti ollu mun vika.), ja laitoin sillon Shannonille suunnilleen kilometrin mittasen valitusviestin facebookissa, ja sillon torstaina se pisti mut kertomaan saman tarinan muillekki. Sit me yhessä mietittiin miten mun kannattas toimia ja juteltiin pitkään ja syvällisesti. Käytiin läpi myös kaikkien muiden perheongelmia ja muita(:


Minä, Lisa (Ranska), Shannon (USA), Mariela (Saksa), Giulia (Italia), Svana (Islanti) ja Asia (Italia) ❤
Toinen vaikee päivä oli eilinen ja tämä aamu. En muista oonko maininnu, mut maanantaiaamusin meillä on koulussa aina sellanen ihme aamunavaus, me kokoonnutaan koulun pihaan koko koulu, meille kerrotaan koulun säännöt (kyllä, ne pitää kerrata joka ikinen viikko), kerrotaan tulevasta viikosta jos on jotaki kertomista ja lopuks vielä lauletaan Ecuadorin kansallislaulu ja koulun hymni. Tää kestää suunnilleen puol tuntia. Tänäaamuna mä lintsasin sen ja vietin sen ajan pillittämällä Shannonille etten jaksa mun hostsiskoo ja tahon Suomeen ja yhyy angst yhyy. Svana, joka oli kiltisti menny kuuntelemaan sen aamunavauksen, tuli kans juttelemaan meiän kanssa sen aamunavauksen jälkeen, ja toisin ku pelkäsin, ne oli mun puolella, ei sen hostsiskon.

Myöhemmin tänään sain viestin ensin Lisalta ja sitte Asialta, jotka molemmat kerto että Shannon oli kertonu niillekki että mua masentaa, ja molemmat pahotteli sitä että oon taas onnistunu saamaan hostsiskon jonka kanssa en tuu toimeen, ja kysy jos tahtosin nähä niitä huomenna ja jutella niiden kanssa.


Taitaa olla eka kuva johon on saatu kaikki paikalle :D  Aaaa Siete Santos ❤
Mulla ei oo paikallisia ystäviä, eikä hirveen läheistä suhdetta mun hostperheen kanssa, mutta näiden ihmisten kanssa mulla on pitkästä aikaa sellanen olo että musta välitetään, ja että mä uskallan luottaa joihinki. ❤
Salinas!
Nadie entiende un estudiante de intercambio como un otro estudiante de intercambio.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Älä antaudu angstin valtaan

Rupesin tässä yks päivä miettimään että mitä ihmettä mä täällä teen ja miks ihmeessä mä tänne lähin? Tää mun vaihtovuosi on ainaki tähä asti ollu yhtä vuoristorataa. Ensi oon ilonen, sit masentaa, sit piristyn, sit vituttaa ja kohta on kauhee koti-ikävä. Ja tunnin päästä oon taas hirmu ilonen ja jee aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kukkia sydämiä perhosia hattaraa ja lallallaa. Tällanen vuoristorataolo yhistettynä siihen, ettei pysty kommunikoimaan suomeks, on yllättävän uuvuttavaa puuhaa.

Oon yhä enemmän varma siitä että mua ei oo luotu ecuadorilaiseks, vaan sovin paremmin johonki maahan jossa ollaan vähemmän puheliaita, halailevaisia (ok ei oo sana), ylipirteitä ja muodollisia. Niinku vaikka Suomeen. Ehkä ois sittenki pitäny mennä ees Espanjaan, se ois kuitenki ollu Euroopassa. Oisin ees saanu käyttää euroja! Ei, en vieläkään hallihe dollareita.. (miks pitää olla 25snt kolikko?!) Tai sinne USA:n, missä oisin melkei alusta asti pystyny juttelemaan ihmisten kanssa. Ja no, USA:ki on varmaa samanlaisempi Suomen kanssa ku joku random Ecuador. Nojaa, ainaki siinä Suomi ja Ecuador on samaa sarjaa, että kummastakaan kukaan ei oo ikinä kuullukkaan :D

Mut miks mä lähin vaihtoon ylipäätään? Mulla oli Suomessa kaikki hyvin, oli (hope so on toki edelleen) ihanat ystävät, hyvä perhe, kiva koti ja siellä piano ja mun oma huone, ja siellä ymmärsin mitä voin ja mitä en voi tehä rikkomatta jotai tyhmiä kirjottamattomia kulttuurisääntöjä. Kävin koulua, pärjäsin ainaki joissain aineissa hyvin ja koulunkäynnissä mulla oli tavotteita. Täällä mulla on vaan kavereita, ei sen kummemmin ystäviä, iha jees perhe nyt, mutten silti oikeesti varsinaisesti kuulu perheeseen, kunhan asun täällä ja syön näiden ruuat. Talo on tosi nätti, mutta ei varsinaisesti mun koti. Pianoo on turha ees toivoo, sama oman huoneen kohalla. Mistään en ymmärrä mittään, ja koulussa käyn vaan istumassa epämukavalla penkillä seittemän tuntia kattelemassa seiniä ja piirtelemässä rumia kukkia.

Ehkä mä vaan en oo vaitarimateriaalia. Oon liian ujo ja hiljanen enkä osaa sopeutua mihinkään muualle ku mun kotiin, Suomeen. Ehkä ois sittenki pitäny lähtee vähemmäks aikaa. En tiiä, mä en vaan kuulu tänne, tähän perheeseen, tähän kaupunkiin, tähän maahan tai tähän maanosaan. Ehkä mä oon "liian suomalainen". Ok huono tekosyy.

Just nyt on taas sellanen hetki että lähtisin ekalla lennolla Suomeen. Aloin just ihan vakavissani miettiä, että entäs jos tulisinki aiemmin Suomeen. Jos vaikka lähtisin vuodenvaihteen jälkeen. Oletetavasti ehtisin kuitenki oppia espanjaa jo ihan tarpeeks siihen mennessä, ja just nyt tuntuu vähä siltä että se on mun ainoo saavutettavissa oleva tavote täällä.

Okei, ei nyt angstata! Ecuadorissa ollaan ja Ecuadorissa pysytään vielä seuraavat 223 päivää vaikka liimalla jossei muuten. Ehkä. Äöäöäöä mä en enää ihan oikeesti tiiä mitä tahon tehä. Ja kyllä, laskin päivät, merkkasin ne kalenteriin tossa yks päivä jollain tunnilla jolla en vaihteeks ymmärtäny mittään. Tuun olemaan Ecuadorissa 304 päivää (jos tuun..) joista 80 on nyt ohi. Kolme kuukautta tulee ens viikon torstaina täyteen. Nopeesti tää aika kuitenki menee! ...eikä mee. Voi vittu miten sekavaaaaa.

Yhyy.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Ilma, jota hengitämme samaa ilmaa on

Ja jalkojemme alla sama maa
(:

Hei! On taas tovi pyörähtäny edellisestä kerrasta ku jaksoin alkaa kirjottaa mitään :D Fiksuimmat saatto myös huomata että piilotin ton edellisen tekstin (jonka äsken julkasin taas). Mun entinen hostsisko löyti mun blogin ja päätin vauhilla piilottaa ton tekstin jossa kerroin että tahon vaihtaa perhettä, ennenku se kerkes iskee sen google kääntäjään. Tossa vaiheessa tää mun entinen perhe ei siis vielä tienny että tahon vaihtaa, koska en ollu mistää varma ja ääh.

Mutta tosiaan, perheenvaihto on takana päin nyt. Torstaina mun koordinaattori pyyti mut sen toimistolle, se kysy pari kertaa että oonko nyt ihan satavarma että vaihan, ja sit sano että mee sitte pakkaamaan sun laukut ni se hakee mut parin tunnin päästä. Siinä vaiheessa iski paniikki, mä itkin ja mietin että oonko mä nyt kaikesta varma ja olin iha valmis lähtemään samantien Suomeen, ku siellä ei tarviis miettiä tollasia. Onneks Svana ja Mariela ilmesty jostain ja ne tuli auttamaan mua pakkaamisessa ❤ En tosiaan tiiä mitä oisin tehny ilman niitä.

Vaikein osa kuitenki oli se, ku piti keskustella sen mun entisen hostäidin kanssa ennenku lähin. Yritin parhaani mukaan espanjaks sille selvittää että miks tahon vaihtaa mut en mä tiiä menikö sille ihan perille mitä mä tarkotin.. Se myös yritti keksiä jotain ihme tekosyitä miks mun pitäs jäädä (kuten "pikkunen Jorge Luis itkee vaan ihan hirveesti ja nyt sille varmasti nousee ihan hirvee kuume.", vaikka oikeesti Jorge ei ees itkeny vaa kahto vaa että mitäs nyt tapahtuu). Tuli jotenki vähä paha mieli ku se käytti Jorgee tekosyynä tolleen ja ynh.

Nyt mä sitte oon mun uudessa perheessä! Mullon heti alusta asti ollu täällä paljon parempi olo. Mun uudet hostvanhemmat on tosi mukavia, ja koska näillon ennenki ollu vaihtareita, nää ymmärtää vähä millasta tää on. Mulla on mua vuotta nuorempi hostsisko Meche, joka on mun rinnakkaisluokalla. Mä jaan mun huoneen sen kanssa ja me nukutaan samassa sängyssä, mutta oon oikeestaan ihan ok ton asian kanssa(: Mullon myös kaks isoveljee, joista toinen on naimisissa mutta asuu ymmärtääkseni silti ainaki välillä täällä. Se on kai ehkä kai 25-vuotias. Toinen isoveljistä on 19(:

Tää loppuviikko on ollu ihan mahtava! Osittain varmaan johtuu iha siitä, ku alkuviikosta olin hirmu stressaantunu ja panikoin koko ajan tota perheenvaihtoo, ja sit pääsin eroon siitä stressistä ni tuli heti parempi olo. Perjantaina Shannon oli ihana ja järjesti meille kaikille vaihtareille piknikin, jonne me kaikki vietiin jotaki syötävää. Me mentiin sellaselle vuorelle pikkusen Guarandan ulkopuolella, josta näkee koko Guarandan ja siellä on hirveen nättiä! Tais olla eka kerta ikinä ku me kokoonnuttiin kaikki samaan paikkaan ilman aikuisia, ja oli tosi kivaa! Tuli paljo läheisempi fiilis noiden kanssa(: Me istuttiin ringissä ja kerrottiin kaikki meidän perhetilanteista (Shannon vaihto perhettä pari viikkoo sitte, Asia kai vaihto tänään ja Giulia kunha sille löytyy perhe) ja koti-ikävästä ja yleensä vaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Hope so järjestetään tollanen vielä toisenki kerran!

Eilen oli Guarandan itsenäisyyspäivä. Sen juhliminen alotettiin jo alkuviikosta, ku joka ilta on ollu jotai paraateja ja muita. Eilen oli taas yks paraati, jossa kaikki Guarandan koulut oli mukana. Mukaanlukien Pedro Carbo. Ja minä. Me marssittiin korkokengissä ympäri Guarandan, ja vaikka jalat teki kuolemaa ni se oli oikeestaan ihan kivaa :D Eikä ees tullu ku kolme rakkoo! Ja mä vielä peräti hirmu pitkän etsimisen jälkeen paikansin mun rakkolaastarit :D Iltapäivällä kävin vielä siete santoksessa Shannon ja Svanan kanssa, ja olin vähä aikaa Lisan ja Giulian kanssa(: Sit palasin kotiin ja hengasin mun siskon kanssa loppuillan.

Hohhoijjaa, voisin löpistä vielä pari vuotta mutta taian hiljentyä nyt ettei tästä tuu iha romaania taas vaihteeks. Kuka hullu oikeesti jaksaa lukee näitä mun pienen kirjan mittasia kuvattomia selityksiä enää? :DD

lauantai 3. marraskuuta 2012

¿Porque siempre soy yo la de la mala suerte?

Sekava olo! Vaihteeks. Mullon ollu taas ihan kummallinen kouluviikko. Maanantaina oli koulua vaan kymmeneen koska sit oli joku opettajien kokous, tiistaina meiän koulu täytti 145 vuotta ja sen kunniaks oli jotkut tiedemessut, englanninkielistä karaokee ja joku kuhla jossa olin jakamassa kansioita ja kyniä. Keskiviikkona ei ollu koulua ollenkaan koska opettajat oli nii väsyneitä tiistailta, torstaina päästiin yheltätoista koska kaikki halus kotiin, tänää ei ollu koulua koska on pyhäinpäivä(?). Eli toisin sanoen oon koko viikolla ollu neljällä oppitunnilla lintsaamatta yhtään O_o. Tässä kuvia tiistailta (mulla oli peräti kamera koulussa mukana!):


Asia ja Lisaki tuli kattomaan meiän messuja((:
Shannon oli ilonen heti aamusta :D
...mut mä sentään oli iha normaali(((:
Saatiin tollaset ku oltiin vippejä siellä kansioidenjakojuhlassa :DD 
Mun luokka! Se on tuo lähimmäinen ovi tossa yläkerrassa(:
Keskiviikkona, ku olin koko päivän kotona, mulle tuli joku hirvee valaistushetki, ja mä tajusin että mä en oikeesti viihy tässä perheessä enkä oo oikeesti ikinä viihtyny, vaan oon kitunu täällä viimeset kaks kuukautta ja leikkiny että mullon kivaa. Mulla ei oo yhtään sellanen olo että kuulusin tähä perheeseen, eikä tää talo tunnu kodilta. Mun oma huone tuntuu jossai määrin mun omalta huoneelta, mut seki plussa multa lähtee ku hostveli muuttaa takasin kotiin ens viikolla ja mun pitää luovuttaa sen huone takasin sille ja muuttaa hostsiskon huoneeseen. Kaverit tietäneeki varmaan, että mä en hirveesti tuu toimeen ton mun hostsiskon kanssa... Tai tuun toimeen, mut en tulis jos sanoisin sille suoraan kaiken mitä tekis mieli sanoo.

Eilen ja toissapäivänä keskustelin tästä mun perhejutusta Chiaran, Shannonin ja Svanan kanssa ja kaikki oli sitä mieltä että vaiha perhettä jos et oo ilonen siellä. Tää on kuitenki vähä sellane once-in-a-lifetime -juttu, josta oon myös maksanu aika paljon, eikä mun oo mitään järkee tuhlata tätä siihen että mä murehin täällä ja mietin mite en vaa sovi tähän perheeseen. 

Sillon keskiviikkona mä mietin että jos nyt kysyttäis että jäisinkö Ecuadoriin vai lähtisinkö Suomeen, ni mä oisin jo matkalla lentokentälle. Mä olin vaa nii valmis lähtemään pois täältä ja palaamaan Suomeen, koska siellä kaikki ois niin paljo helpompaa... Samalla rupesin miettimään millasta mun elämä ois just nyt jos oisin Suomessa. Luultavasti oisin menossa mun kavereiden kanssa Oulugospeliin huomenna, stressaisin jotai tulevaa koeviikkoo jo valmiiks ja jos vituttais, soittasin pianoo nii pitkään että vituttais kuus kertaa vähemmän. Ja olisin kotona. Keskiviikkona mulla oli varmaan eniten koti-ikävä koko tänä aikana.

Mut mä en taho enkä aio luovuttaa! Torstaiaamuna heräsin paljo ilosempana ku olin keskiviikkona menny nukkumaan. Tuli sellanen taistelutahto-olo, ja sellanen mulla on vieläki. Koska mä tiiän, etten pysty parantamaan mun fiilistä täällä, ni mä otin itteeni niskasta kiinni ja tänään pistin viestiä mun koordinaattorille, että mä tahon puhua sen kanssa ens viikolla ja että mä haluan vaihtaa perhettä, ja heti tuli parempi fiilis(: Kyllä tää tästä!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Tu cuerpo me llama

Vente por favor
Quiero tenerte en mi cama
Y hacerte amor




Nuo sanat ei sitte liity mihinkää millään tavalla enkä tosiaan oo osottanu niitä kellekkää :DD Herranjestas. Mutta mulla tullee tota biisiä korvista ulos! Se soi koooooko ajan jossaki. Toinen on Jessie y Joyn Mala Suerte mut se ei oo nii rasittava, siinä on sentää vähä fiksummat sanat :DD

Pikkkkuisen hiljasuutta tähä väliin taas, hupsis. Oon vielä hengissä! Hyvää kuuluu(: Eipä mulla oikeestaan ees oo mitään ihmeellisempää kertomista ollu, mä oon vihdoinki alkanu saaha mun arkirytmistä kiinni ja tajuta mihi aikaan koulussa tapahtuu mitäki ja mitä mun tarvii tehä minäki päivänä.

Viime viikonloppu oli tosi kiva! Lauantaina mulla oli ensin pianotunti, mikä tarkottaa sitä että pääsin soittamaan pianoo, mikä on aina plussaa täällä, ku sitä ei tapahu hirmu usein :D Tulipas pitkä lause. Suomessa soitin pianoo varsinki arkipäivisin vähintään puol tuntia, parhaimmillaan lähemmäs kolme tuntia, ni voin sanoo että nyt on vähä orpo olo välillä ku ei oo pianoo kotona :( Mut noi tunnit pelastaa aika paljon, ku siellä on niin kiva fiilis ja se ope on mukava. Ja mua vuotta nuorempi :D Tuun hyvin juttuun sen open kanssa! Kivaa vaihtelua seki. Sit lauantai-iltana mä kävin Svanan ja Shannonin kanssa ensin Siete Santoksessa (edelleen mun lempparikahvila 4everrr) ja sit Terrazassa (Guarandan ainoo disko), ja meillä oli ihan kivaaa(: Mun vaa piti lähtee kotiin jo kahekstoista, mikä on aika aikaseen sinänsä ku Terrazaan alkaa tulla ihmisiä vasta joskus vähä ennen yhtätoista :D Mut ei se mittään, meillä oli omat bileet.

Viime sunnuntaina me käytiin Echeandiassa, se oli yks kivoimmista päivistä täällä! Käytiin siis siellä joidenki perhetuttujen mökillä, ja siellä oli jotai sukulaisia ja muutaki porukkaa. Siellä oli joki, jossa me uitiin ja kahlattiin, sitruunapuita, joista me ongittiin sitruunoita sellasella kepillä, yyybersöpöjä possuvauvoja, mandariinipuita, banaanipuita, kanoja, kukkoja, jotai muita lintuja, koiria, koiranpentu ja mitähä vielä :D Kaikenlaista kivaa siellä oli(: Me myös grillattiin hirvee määrä ruokaa ja sit tottakai syötiin(((: Oli kivvaa!










Kouluviikko meni tosi vauhilla! Viikot tuntuu menevän muutenki hirveetä kyytiä täällä aina :O Tai ainaki tälleen sunnuntaisin tulee ihan sellanen fiilis. Keskiviikkoaamuna tosin luulin ihan tosissani että ois ollu jo perjantai :D Ehkä olin väsyny.
Torstaina me käytiin Shannonin, Svanan, Valerian (meiän koordinaattori) ja Agoston (Valerian 5-vuotias poika) kanssa Las Cochasilla taas, samassa paikassa siis, missä me käytiin pari viikkoo sitte mun perheen kanssa ja missä on "sauna" ja sellasta. En oo ennen tienny että siellä on myös sellanen kauneushoitolajuttu, mut tälläkertaa ku mukana oli Svana, heti ku me marssittiin sisälle sinne, se bongas sen kauneushoitolan hinnaston :D Me sitte käytiin kaikki hieronnassa ja kasvohoidossa ja suunniteltiin että voitas rueta tekemään sama aina kerran kuussa, koska se oli tositosi halpaa! Me oltiin kaikki ihan järkyttyneitä, ku tajuttiin että toi hieronta+kasvohoito on koko puljun kallein juttu ja se makso 10 dollaria eli mun laskujen mukaan suunnilleen 7,70 euroo! Me gusta(((:

Tänä viikonloppuna en ookkaan muuta tehny ku sen että eilen kävin pianotunnilla taas(:

perjantai 19. lokakuuta 2012

Saara QUE?

¿Como te llamas?
-Saara
¿Y tu apellido?
-Sonninen
¿Queeee? ¿Sononon?
-Nooo, Sonninen. Son-ni-nen.
¡Aaaa, Soniiiinen! Saraaaa Soniiinen, ¿verdad?
-öööh... siii...

Tämä oli ihan oikee keskustelu. Mä etukäteen aattelin että vähä kätevää ku mullon tällanen suht helppo nimi, ni siitä ei pitäs tulla mitää hirveetä ongelmaa mut... :DD Okei, ymmärrän että toi Sonninen voi kuulostaa näitten korviin vähä oudolta, mut jotenki kuvittelin ettei senkää lausuminen ja kirjottaminen ois mikää ihan mahottomuus näillekkää! Vielä enemmän kuitenki yllätyin siitä miten outo jo toi pelkkä Saara tuntuu olevan :D Ensinnäki se lausutaan sarAAA, mikä särähtää mun korvaan aika pahasti. Sitku sanon että se muuten kirjotetaan kahella aalla ni nää kirjottaa Saraa. Äly hoi älä jätä, näyttääkö tuo muka jonku nimeltä? :D

Yks jolla tuntuu olevan kaikista eniten ongelmaa mun nimen kanssa on Shannon :D Alkuun olin sille Sarah, mutta sitte jossai vaiheessa aloin valittaa sillee että ei mun nimee lausuta sillee mahollisimman jenkkiläisesti säräh. Oon sinnikkäästi yrittäny opettaa sitä lausumaan mun nimen oikein ja etunimi tuleeki jo ihan hyvin. Sukunimen kanssa luovutin. Mut näemmä Saaran kirjottaminen on Shannonille edelleen aika impossible as you can seeeee:

:DDDDD

Mutta ei mun kyllä pitäny ihan pelkästään tosta nimiasiasta vinkua, vaan aattelin myös ilmottaa että tänään oli eksssstrahyvä päivä! Me filosofoitiin Shannonin ja Svanan kanssa että vaihtarina ollessa on hyviä päiviä, ihan hyviä päiviä, tosi hyviä päiviä ja tositositosi huonoja päiviä. Mutta siis, alkupäivä nyt meni ihan koomassa joten ei siitä sen ihmeempiä. Sit vikalla välkällä Shannon ja Svana ilmesty mun luokkaan ja ilmotti että Saara nyt lähetään ja sitte me pahisteltiin hirveesti ja paettiin koulun takapihan kautta :D Koulun portit on päivän ajan lukossa ja siinä on sellanen tyyppi aina istumassa, eikä se päästä ulos ellei oo opettajan lupaa tai ellei vanhemmat oo siinä portin toisella puolella oottamassa. Aidat kiertää tota koulua muutenki melkei jokapuolelta, mut sieltä takaa pääsee pois ilman että tarvii kiipeillä aitojen yli. Mut siellä on välillä lehmiä :D

Mutta siis, sen pakenemisen jälkeen mentiin Siete Santokseen (mun lempparikahvila 4everrrrr) juomaan kaakaota ja syömään leipää(: Sitte istuttiin vielä puistossa jätskillä vähä aikaa mut se ilo loppu aika nopeesti ku joku randomi mies tuli ottamaan meistä kuvia ja tenttaamaan että onko meillä facebookkeja :D Selitettiin sille jotai ja paettiin aika vauhilla! Sit tulin kotiiiin vähäks aikaa, ja sit meillä oli sellanen jokakuukautinen vaihtarikokous. Asia ja Giulia teki meille ruokaa ja syötiin ja valitettiin meiän perheistä, juoruiltiin ja suunniteltiin meiän viikonloppureissua Shannonin mummon luo Echeandiaan(: Sit lähettiin kotiin, laulettiin matkalla ja kaikki tuijotti meitä vielä enemmän ku normaalisti mut eeei se haitannu!

Huomatkaaa että tää on jo viikon toinen postaus! Mä kehityn!
terv. Sarra

torstai 18. lokakuuta 2012

Vaietessaankin hän tekee kielivirheitä


-Stanislaw Jerzy Lec

Löysin mun kaapista jonkun kansion jossa oli se AFS:n opas joka tuli postissa joskus viime keväänä. Taisin tännekki valittaa, että se on tosi tylsä ja kuivaa tekstiä, enkä jaksanu lukee sitä sillon, enkä oo kyllä lukenu vieläkään. Mä ihan tosissani yritin, mutta en mä sit jaksanu keskittyä tohon. Mutta sieltä bongasin ton otsikon ja se kuulosti niiiin sopivalta etten voinu olla tunkematta sitä tännekkin.

Viime viikon perjaintai oli vapaapäivä, ku sillon oli joku juhlapäivä. Meiän olin alunperin tarkotus lähtee rannikolle ku kerran oli pidennetty viikonloppu, mut kuulemma siellä oli nii huono keli ettei me sitte lähetty. Käytiin me kuitenki sellasessa kylpylässä, siellä on yks "lämmitetty" (=silti kylmä >:) uima-allas ja sit erillisessä huoneessa joku poreamme ja sauna. Mutta toi sauna ei kyllä muistuttanu suomalaista saunaa millään tavalla, siellä oli lämmintä ehkä abaut 40 astetta, eikä minkäännäköstä kiuasta :D Öö.

Lauantaina tein ekaa kertaa täällä ruokaa ihanitse! Makaroonilaatikkoo(:: Sitä kaipasin. Sit ruuanlaiton jälkeen lähin ekaa kertaa täällä pianotunnille! En ollu soittanu pianoo puoleentoista kuukauteen ni jännitti peräti vähäsen. Turhaan, koska noi tunnit oli aika helpot : D Ensin meillä oli puolisen tuntia jotai teoriaa,  samoja juttuja ku mä oon opetellu konservatoriossa ykkösteoriassa kolmosluokalla :D Mut ihan kiva oli opetella samoja juttuja espanjaks! Sit me alettiin soittaa pianoo, kuus pianoo samassa huoneessa. Ei ollu mitään hirveen nättiä varmaan mut mä olin vaan onnellinen että pääsin soittamaaan((:

Sunnuntain olin kotona, ja maanantaina palasin kouluun. Maanantaiaamu oli aika tuskanen, ku en oikein saanu nukuttua sillo yöllä, olin jotenki kauheen angsti ja koti-ikävä enkä osannu rueta nukkumaan vaa luin ja pelasin ja luin jonku ihan randomin blogia varmaan kahteen tai kolmeen. Eli ei hirveesti houkuttanu herätä puol kuus :D. Olin sitte maanantain ja tiistainki koulussa ihan koomassa, ja tiistaina alko vielä särkee päätä siihen lisäks. Tiistaina meninki sitte nukkumaan melkein heti ku tulin kotiin, ja nukuin parin tunnin pätkissä koko iltapäivän. Tänää oon ollu taas ihan normipirtee!

Meillä on joku koeviikon tapanen systeemi menossa. Joka päivä on kokeita, ja parhaimmillaan niitä on kolme samana päivänä. Tähän asti oon tehny kuus koetta (matikka, kemia, filosofia, fysiikka, atk, ekonomia), välttyny neljältä (biologia, anatomia, englanti, liikka) ja tekemättä on kai vielä kaks (kirjallisuus, estatistica jota en osaa kääntää suomeks). Ainoo jonka oon tähän asti saanu takasin on kemia, ja siitä tuli 5/10. Oon ihan tyytyväinen ku huomioi sen että tein sen kuitenki ilman sanakirjaa enkä ymmärtäny läheskään kaikkia kysymyksiä(:

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

It's raining men!

Halleluujaa ja silleen. Vettä täällä kyllä sataa eikä miehiä mut enivei :D Täällä sataa sisälläki, meiän katto vuotaa muuuutamasta kohtaa, mm. yläkerran olohoneen sohvapöydällä on lätäkkö ja vessassa tulee sellasta ihme tihkua ku siellä on kattoikkuna (kyllä, vessassa on kattoikkuna.... weird). Mun huoneessa ei onneks vuoda mut on huoneen oven kohalla sataaaaa. Ei siitä tuu ku iha pikkusen vettä mut silti onnistun aina saamaan niskaan jonku vesipisaran ku kävelen tosta :(

Oon alkanu koulussa aina välillä ymmärtää jotaki, ja siitä oon iha happyhappyjeejeeilonen, ainut vaa että nyt mun pitäs rueta tekemään läksyjä.. Ennen eilistä olin tehny läksyt tasan kerran ja neki oli enkun. Nyt meiän pelottava enkunope sano että joo sun ei tarvihe tehä näitä läksyjä enää, kyllä mä uskon että sä osaat englantia. Pöh, oli ainoot läksyt jotka osasin tehä! Okei, eilen tein ekan kerran kemianläksyt, mutta musta tuntuu että ne saaatto failata vähäsen :D Pelottaa jo valmiiks näyttää niitä opettajalle sitte joskus ku se innostuu tarkistamaan niitä, toivottavasti se ei naura ihan hirveesti!

Mun espanja on edelleen aika hidasta ja epäymmärrettävää, mut oon sentään jo jonku verran alkanu saaha itteeni ilmastua. Ainaki saan sanottua jos on nälkä! Aina välillä mietin että oisinkohan mä sittenki ollu ilosempi jos oisin lähteny USAan tai johonki Etelä-Afrikkaan jossa puhutaan englantia, ni oisin kyenny juttelemaan ihmisten kanssa ja ois ollu helpompi tutustua uusiin ihmisiin.. Okei, en vähättele niitä jotka lähti/lähtee johonki englanninkieliseen maahan, kyllä se on periaatteessa yhtä vaikeeta, mut helpottais silti jos puhuis kieltä ees vähäse enemmän. Toisaalta, omavika ku en jaksanu kesällä opiskella ahkerammin :D Mut mä tahon ja aion oppia espanjaa kunnolla sujuvasti, ja piste. Kiitos.

Mä sillon joskus mainihin siitä että me käytiin Babahoyossa ja mun piti kertoo siitä enemmänki mut se sitte jäi. Jos mä nyt kerron tällasen lyhennetyn version, että joo, käytiin mun serkun, Carloksen (taipuuko se tolleen?) 10-v synttäreillä Babahoyssa, mistä mun hostäiti on kotosin. Siellä asuu tosi paljo sukulaisia, ja tapasin ainaki kymmenentuhatta serkkua ja pikkuserkkua ja jotai. Tässä vielä pari kuvaa niiltä synttäreiltä, Jorgen jalkapallojoukkue (en ees ite ollu kattomassa sitä peliä mut noilla oli mun kamera mukana :D) ja Jorgen teiniposekuva joita löysin mun kamerasta kuus sen jälkeen ku olin jättäny kameran pöydälle siks aikaa ku tiskasin astioita. :D



torstai 4. lokakuuta 2012

Tengo haaaambreee

Otsikko ei kyllä liity tekstiin millään tavalla, mut mulla nyt vaan sattuuu olemaan nälkä.
Tänä viikonloppuna oltiin siis orientoitumassa vuoristoalueella asuvien vaihtareitten kanssa Ibarrassa. Perjantaina lähettiin kaheksalta aamulla pikkubussilla Latacungan kautta Quitoon. Siellä me käytiin nopeesti varmistelemassa meiän viisuminrekisteröintijutut ja lähettiin kauppakeskukseen vallottamaan sen kolmas kerros joka on täynnä ravintoloita. Siellä syötiin ensi kuka mitäki ja jälkkäriks ostettiin kaikki (no ei ihan kaikki) vohvelit, oaaaoaoaoaoaoa nam. Sit suunnistettiin kävellen AFS:n toimistolle missä ooteltiin sitte kaikki loput vaihtarit, mukaanlukien Silja, y ella es de Finlandia tambien! Pääsin siis puhumaan suomee ja olin iha jätteilonen ku pääsin höpöttämään suomeks taas.

Sieltä toimistolta sitte lähetiin linkulla kaikki Ibarraan. Perillä oltiin joskus kasin jälkeen, majottauduttiin ja sit mentiin syömään. Ilta me sitte vammattiin Siljan ja Lenan (Saksa) kanssa vähä aikaa ja räkätettiin iha yliväsyneinä, ja pelaattiiiiin myös korttia japanilaisten kanssa.(:  Iha jees ilta siis.

Seuraavana aamuna herätys oli seiskalta ja vähä ennen kaheksaa me oltiin Siljan ja Lenan kanssa aamupalalla, muita ei hirveesti näkyny. Näemmä oltiin ainoita jotka ei ollu vielä omaksunu tätä ecuadorilaista aikakäsitystä, että aina ollaan joka paikasta (paitsi koulusta, siellä menee portit tasan seittemältä lukkoon) vähintään puol tuntia myöhässä. Mut siitä sitte ajan kanssa nautittiin siitä buffetista, ei haitannu yhtään että oltiin vähä ajoissa(: Sit meillä oli koko päivän jotai tyhmiä oppitunteja joilla käsiteltiin ongelmia perheissä tai koulussa viidelläkymmenenllä eri tavalla. Kävi jo välillä vähäsen tylsäks! Ilalla sit kasaannuttiin isolla porukalla yhteen huoneeseen ja pelattiin pullopyöritystä sitä peliä jossa hoetaan "never have i ever", en tosiaan tiiä onko sillä jotai muutaki nimee. :D

Seuraavanaki aamuna ois herätys ollu seiskalta mut en kyllä jaksanu raahautua sängystä ylös vielä sillon. Silja ja Lena ei jaksanu oottaa mua mut eeei se haitannu ku melkein kaikki muutki oli myöhässä. Sit me kasattiin kamat ja lähettiin poois, ensin kolmisen tuntia linja-autolla Quitoon missä me käytiin taas syömässä samassa ostoskeskuksessa ku aina ennenki, ja sit Latacungan kautta kottiin. Oli ihan kiva viikonloppu, mut miinuksena on pakko sanoo se että mullon taaaaas nuha! Kurkkuun koskee ja nenä on koko ajan tukossa. Ku vuoristossa ajettiin ni mun korvat oli koko ajan lukossa ja meinas vähä heremostuttaa, ja tänään ku haukottelin ni huomasin että ne aukes kokonaan vasta nyt :D Kivaa.


Shannonin neljäs jäätelö tuona päivänä ja Svanan "marriage gloves" jotka köysin mun laukusta :D
mmmmmmmm.
Guaranda&Latacunga!
sekalainen valikoima saksalaisia (joita on ainaki miljoona!) ja me suomalaiset(:
Vikat oppitunnit me pidettiin tuolla altaassa :D
Las chicas de Guarandaaa! Giulia (Italia), minä, Svana (Islanti), Asia (italia), Shannon (USA), Mariela (Saksa) ja Lisa (Ranska) ❤
Tätäki piti kokkeilla :D