Intercambio de la bandera

Ekaks I must say että ootte kiitos ku tsemppaatte mua!(: Oooon jo saanu vähä selviteltyä asioita mun perheen kanssa (ehkä) ja oon muutenki ilosemmalla tuulella tänäään, että eiköhän tää tästä. Mutta mun pointti oli nyt tää lipunvaihtoseremoniajuttu. :D

Olipahan kokemus tuoki. Tänään oli siis se marssitapahtumajuttu jota varten me on harjoteltu joku pari viikkoo. Ennen sen alkua juoksenneltiin Shannonin ja Svanan kanssa ympäri Guarandaa ettimässä valkosia puuvillahanskoja, kravaatteja ja jotai koulun hienoja hihamerkkejä. Sit alko se ite tapahtuma, me marssittiin vähä aikaa, sit seisottiin paikallaan ja laulettiin Ecuadorin kansallislaulua (jonka sanat mä osaan melkein kokonaan!!) ja sit varmaan kymmenen eri opettajaa piti puheen. En tajunnu puheista mitään ja mulla meni niistä vikat ihan kokonaan ohi ku pyörryin sinne. Muistan ku mietin että okei nyt koskee päähän ja on vähä huono olo, otin tukee vieressä seisovasta tytöstä ja joku huuti opettajaa sinne. Seuraavaks istuinki jo opettajanhuoneessa, minne joku oli mut raahannu, ja joku opettaja aukas mun kravaattia ja jakkua ja hoki että respira, respira. Ööö. :D Sit mä istuskelin siellä opettajanhuoneessa ja ne opettajat kyseli multa kaikenlaista Suomesta ja anto mulle mehua ja leipää ja sit koko homma oli ohi. Vähän kyllä harmittaa että missasin siitä puolet mutta eeikait se mittään. Kuvat tulee taaaas ihan sekalaisessa järjestyksessä mut hups(:

Svana, Shannon ja minä, C.P.C:n vaihtarit (:

Hyvin mä maastouduin tonne.. not

Lipunluovuttajilla oli paljo hienommat puvut! Niihin kuulu vielä sellanen söpö tuspukypärä, sellasen määki oisin halunnu!

It's been a month since I left Finland

May be surrounded by

A million people I

Still feel all alone

I just wanna go home

Oh, I miss you, you know

Angst. Just kerkesin väittää että ehei mua masenna yhtään. Nyt kyllä masentaa. Tai no, mieliala heittää kokoajan ääripäästä toiseen, välillä oon hirmuyyberyli-ilonen ja sitte taas en..

Oon ollu täällä nyt kokonaisen kuukauden, mutta en puhu espanjaa läheskään niin paljo ku haluaisin, mulla ei oo mitenkään kovin hyviä kavereita, ystäviä on turha ees mainita. Koulussa en vieläkään ymmärrä mitään enkä jaksa panostaa koulunkäytiin ollenkaan. Oon ihan pihalla koko ajan enkä jaksa ees yrittää pysyä keskusteluissa mukana enää. Oon jatkuvasti väsyny vaikka nukun paljo enemmän ku Suomessa. Stressaan koko ajan kauheesti kaikesta, ja multa lähtee pelottavan paljon hiuksia ton stressin takia.

yhyy

Mulla on myös vähän ongelmia perheen kanssa, ja oon typerän katellinen muille vaihtareille joilla menee paremmin. En kuitenkaan tahtos vaihtaa perhettä ku tää on just alkanu tuntua vähä enemmän kodilta, mit toisaalta äh. Tiiän että oisin ilosempi toisessa perheessä, ehkä. En mää oikeesti mittään tiiä.

Muttaaa. Huomenna selvitellä koordinaattorin kanssa mun ja perheen pngelmia jajaja keskiviikkona (ei siis torstaina kuten aiemmin huijasin) marssitaan koko kylälle korkokengissä, ja viikonlopuks lähetään Quitoon orientoitumaan ja pääsen puhumaan suomee Fannyn ja Siljan, muiden suomalaisten vaihtareiden kanssa. Gotta stay positive ja silleen.

Viikonloppuna käytiin Babahoyossa mut kerron siitä enemmän vaikka myöhemmin tällä viikolla ku mun mieliala on vähä lähempänä normaalia (hope so!) ja saan kuvia siitäki reissusta. Nyt lähen kääntämään mun matikan ja anatomian muistiinpanoja, jeeee.

Veikkaan etten ymmärtäis näitä ees suomeks, anatomia ei ihan oo se mun juttu.

QUIER, DOOOS, TREEES, CUATRO

(Quier=izquierda=vasen)

Tuo kaikuu mun päässä varmaan vielä haudassaki! Vähäsen kerkesin jo huijjjjata edellisessä postauksessa, se viime viikon marssiminen oliki jo ens viikon torstaina olevaa tapahtumaa varten. Sitä, mikä sen tapahtuman pointti on, en vieläkään tiiä :D Nyt myös vähäsen naurattaa se, että kerkesin vinkua kahen tunnin marssiharjotuksista, koska tuo sama marssiminen on tosiaan jatkunu tälläki viikolla, tosin tällä viikolla niihi on käytetty kahen ekan tunnin sijasta viis ekaa tai neljä vikaa tuntia! Hohhoijjaa, voin sanoo että alkaa jo vähitellen tuntua jaloissa. Toki ton marssimisen lisäks on sit vielä normitunteja, ainaki joskus.. :D Täällä aina välillä peruuntuu tunnit iha yhtäkkiä ku opettaja ei ilmestykkää paikalle tai jotai muuta jännittävä tapahtuu.

Koulun jälkeen en oo paljo jaksanu tehä mittään, enkä oo ainoo, koska muutki vaihtarit on mieluummi menny kottiin eikä me oo ees suunniteltu sitte mitään yhteistä tekemistä niinku ylleensä. Noiden vaihtareiden kanssa mun vapaa-aika yleensä kuluuki jos johonki lähen, en oo vielä hirveesti tutustunu paikallisiin saatika hankkinu kovin hyviä kavereita. Toki mun on niiiiin paljo helpompiki kaveerata noiden vaihtareiden kanssa, ku pystyn kommunikoimaan niiden kanssa englanniks eikä tarvii sönkätä jotaki epäymmärrettävää espanjasuomienglantiruotsia ja pikkusen venäjää. Tosin vaihtareidenki kanssa spanglish on aika normi, koska pari meistä ei puhu englantia.

Guarandassa meitä vaihtareita on yhteensä seittemän, kaikki AFS:n kautta. Mun koulussa meitä on kolme, minä, islantilainen Svana ja amerikkalainen Shannon, jotka oon jo aiemminki maininnu, ja niiden kanssa mulla tulee eniten varmaan vietettyä aikaa. Ne on molemmat tosi ihania ihmisiä! Meidän lisäks on sitte vielä kaks italialaista, Asia ja Giulia, ranskalainen Lisa ja saksalainen Mariela. Meillä on aika tiivis porukka ja me pidetään kokoontumisia aika paljon, ja se on mun mielestä hyvä juttu! Mä viihyn niitten kanssa(:

Tänään tulee just neljä viikkoo täyteen siitä päivästä ku mä oon tullu tänne. Toisaalta tuntuu, että aika on menny hirmu nopeesti, mutta toisaalta taas ku miettii niitä ekoja päiviä ni tuntuu että niistä on jo vaikka miten kauan. Kaikkien kulttuurishokkikaavioiden mukaan mun hirveen romahdusmasennuskoti-ikäväkauden ois pitäny alkaa jo viikko sitte mutta eeeeei, ei vielä. Ainakaan toistaseks en oo kokenu mitää kulttuurishokkeja vaikka niistä niin paljo peloteltiin sillon ennen lähtöö. No, toki sillekki on vielä aikaa.

Vaikkei mulla mitää hirveetä masennuskautta ookkaa vielä ollu, ni koti-ikävä kyllä on. Välillä saatan ihan yhtäkkiö hermostua johonki täkäläiseen tapaan tai muuhun, ja sit tulee kauhee ikävä Suomeen missä kaikki on "normaalia". Mua myös häirihtee se, ku musta tuntuu että esitän jotai muuta ku mitä oikeesti oon vaan sen takia etten pysty puhumaan niinku haluaisin enkä pysty ilmasemaan itteeni kunnolla. Eilen mulle tuli ihan järkyttävä ikävä auringonlaskuja, ku täällä aurinko nousee ja laskee nii hirveetä kyytiä ettei sitä ehi näkemään ja ihastelemaan kunnolla! Pöh. Ruisleipää on myös ikävä, ja makaroonilaatikkoo (jota aion kyllä tehä vielä joskus!), tavallista kahvia, pullaa ja pianonsoittoo. Ihmisistä en ala ees kirjottaa ku tulis ainaki kolme metriä lisää tekstiä ja mä tarviisin nenäliinoja.

Sorry, ahora no tengo fotos. :(

Estoy cansada!

Leikitään jooko että julkasin tän eilen, mä kirjotin tän valmiiks mut sitte päätin oottaa Svanalta kuvia!

Ääh. Kuten fiksuimmat varmasti otsikosta päätteli, väsyttää. Koko ajan! Kaikki energia menee siihen ku en ymmärrä mutta kovasti yritän pysyä mukana. Sitä paitsi, kaikki mut tuntevat varmaan tietää että oon kaikkee muuta ku aamuihminen, mutta nää taas herää jo vaikka ties miten aikaseen. Kun mä herään työllä ja tuskalla kymmenen torkutuksen jälkeen jotai vaille yheksän, on koko muu talo jo hereillä ja pukeutunu ja meikannu ja käyny suihkussa ja syöny jo aamupalat ja muut ja hyvällä tuurilla puol sukua on ilmestyny kylään. Ja tämä siis toki koskee vaan viikonloppuja.

Viikolla mun herätyskello alkaa äännellä klockan 5.30. Koulu alkaa seittemältä ja matkaan pitää varata ainaki vartti, hitaina aamuina paaaljon enemmän. Nää seittemän aamut on kaikkee muuta ku mun juttu, ja ekat tunnit yleensä koomaanki aina ihan puoliunessa. Ei sillä että sillä ois hirveesti väliä oonko mä unessa vai en, en mä kuitenkaa ymmärrä tunneista paljo mitään. Jos keskityn, saatan kässätä jotain sanoja välillä, ja ehkä ymmärtää vähäsen että mistä aiheesta nyt puhutaan mutta jooo, ei. Ainoot tunnit joilla loistan on enkku! Nämä täkäläiset ei puhu englantia käytännössä ollenkaan, joten musta tuli aika nopeesti meiän pelottavan enkunopen lempioppilas (:

Tää kouluviikko oli ehkä mun tähänastisen pienen elämäni kummallisin! Ensinnäkään en ees ollu koulussa ku keskiviikkona ja perjantaina. Maanantain ja tiistain olin kipeenä ja angstasin itekseen kotona ja kasvatin koti-ikävää entisestään kattomalla vanhoja salkkareita ja lukemalla kaikkien blogeja. Keskiviikoks paranin sitte mun perheen antamien jännien pinkkien pillereiden voimalla ja aamulla kouluun lähtiessä oletin että se ois ihan tavallinen koulupäivä mut eeeei. Ensin meillä oli koko kutosluokan yhteiset kahen tunnin mittaset marssiharkat jotai marraskuussa olevaa tapahtumaa varten. Se marssiminen oli sinänsä ihan kivaa, mutta siinä parissa tunnissa kerkes jo tulla nälkä ja jano ja kuuma ja ynh. Ja siis kyllä, me ihan oikeesti marssittiin ympäri koulun kenttää ja opettajat huuti meille käskyjä. Sit mentiin ihan normisti tunteja mutta mulla ei kyllä kerenny olla ku yks ATK ja joku itsenäinen kemia, ja sitte jotkut fiksut päätti alkaa räjäytellä jotai kyynelkaasupommeja että ne pääsis aiemmin koulusta. Kaikki kilju ja juoks ympäriinsä ja vartissa koko koulu oli täynnä poliiseja! Sitte kuulutettiin että menkää pois ja me lähettiin pari tuntia liian aikaseen jätskille Svanan (Islanti) ja Shannonin (USA) kanssa.

Torstaina en taas ollu koulussa, koska me lähettiin vaihtareiden kanssa Quitoon rekisteröimään meiän viisumit. Matkat oli aika tuskaa ku lähtö oli neljältä aamuyöllä ja oli ensin kylmä ja sitte kuuuuma, ja linja-autossa istuttiin yhteensä 12h, josta reilu tunti pyörittiin ympyrää Quitossa ku se tyhmä kuski ei tienny minne pitää mennä. Sen rekisteröitymisen jälkeen köytiin shoppaamassa ja syömässä ja sitte istuttiin taas vuosia autossa ja tultiin puolikuolleina takasin kotiin.

Perjantaina menin sitte kouluun erittäin virkeenä taaaas. Ekat pari tuntia oli ihan normeja ja sen jälkeen alko jotkut messut joille meiän luokka ja vitoset ois saanu mennä jos ois huvittanu. Me kuitenki mietittiin Svanan ja Shannonin kanssa että no ei mennä ku ei ymmärretä siitä mitään, ja lähettiin jo kymmeneltä koulusta shoppaamaan ja vaihteeks syömään jätskiä :D On aika raskasta tää mun koulunkäynti.

Eilen olin ekaa kertaa illalla kunnolla ulkona! Oli meiän koordinaattorin synttärit tän kylän tietääkseni ainoossa diskossa. Siellä hengasin alkuillasta mun veljen ja muiden vaihtareiden kanssa, jotka btw on aika tosi-ihania välillä, ja sitte me tanssittiin loppuilta ja tultiin Oscarin kanssa vahingossa kaks tuntia myöhässä kottiin..... Mami ei hirveesti tykänny mut papi ois tykänny kyllä vielä vähemmän, joten mami vähäsen avusti ja väitettiin että joo ei me tultu ku puol tuntia myöhässä... :D

Nyt ku oon saanu jonkunlaisesta arkirytmistä kiinni mä lupaaaaaan ja vannon että tästä eteenpäi alan kirjotella vähä useemmin ni ei tuu tällasia hölmöjä kilometritekstejä joita kukaan ei jaksa lukee ja joista puuttuu puolet mitä oli tarkotus kertoo! Varsinki ku en edelleenkään jaksa tapella noita kuvia hienosti aikajärjestyksessä tonne tekstin väliin eli ne tulee pötkössä tänne loppuun taaaass :D

kuviakuviakuvia

Tää kuvien lisääminen ipadilla on tehty jotenki mahollisimman vaikeeks, siks kesti niin kauan tän tekeminen. En edelleenkään ymmärrä miten voin kirjottaa noihin kuvatekstit, joten en sitte kirjota. Ne on myös ihan sekalaisessa järjestyksessä koska en jaksa tapella niitten kanssa! Anteeksi (:

Tuolla nyt siis on sekasin kuvia tuloleiriltä, vaihtarikokoontumisista ja mun molemmista koulupuvuista. Toi liikkapuku nyt on vielä ihanjees mutta voin sanoo että en kyllä tykkää tosta toisesta, se on ihan järkyttävä! Toi on sitäpaitsi vähäsen iso mulle, mutten uskalla pienennyttää sitä, ku vihtarikiloja tulee kuitenki :D

"Tu eres mi novia"

-Jorge 5v. :D

¡Hola! Heh hupsista, vähäsen on jääny tää kirjottelu :D Syyy on se että 1.oon aina väsyny enkä jaksa keskittyä kirjottamiseen ja 2. en oo ikinä yksin muutaku nukkuessa, enkä viittis alkaa kirjotella hirveitä romaaneja suomeks ku muut on tässä ja 3. en osaa kirjottaa tällä vammasella ipadilla. Kuviakaan en jaksa tähän postaukseen ehtiä, mä laitan niitä sitte joku toinen kerta. Tekstiki on aika sekavaaaaaa ja anteeksanteeksanteeks!

Mistä mä alotan? Lennot meni hyvin, vaikka varsinki se pidempi Amsterdam-Quito oli kauhean puuduttava ja tylsistyttävä. Sai siellä ruokaa, ja mä kattelin leffoja. Yhtään en nukkunu, vaikka ois ehkä kannatanu :D Yhteensä tuli tuona päivänä valvottua lähemmäs 26 tuntia ja edellisten öidenki yöunet oli vähä vähäset ku jännitti.

Lentokentältä meidät kolme suomalaista ja neljä ranskalaista jonnekki leirikeskukseen. Oltiin ekoja! Sitte siinä illalla sine alko tulla lisää ihmisiä eri maista. Siellä me syötiin ja koomattiin ja pelattiin korttia ja nukuttiin, sit oli jotai orientaatioo ja pidettiin maaesittelyitä ja lallallaa jotai, sit sunnuntaiaamuna lähettiin kello kuus linja-autolla ensin Latacungaan ja sieltä Guarandaan.

Guarandassa mun perhe oli sit vastassa ja ööö, oli aika hämmentävä fiilis :D Kukaan näistä ei puhu englantia ja mun espanja on mitä on (...ei ole), ni kommunikaatio vähäsen tökkii. Onneks mulla on sanakirja, kiitos äiti! :D Mutta tosiaan heti ku tänne tultiin ni mut ohjattiin mun huoneeseen ja kaikki alko porukalla tyhjentää mun laukkuja. Siinä samalla jaoin tuliaiset (tykkäsivät!) ja yritin sönköttää jotai mut eeeeei mua varmaan kukkaan ymmärtäny.

Nyyt tässä viimesen viikon aikana on käyty ehtimässä mulle kouluvaatteita aika moneen kertaan ja ostelemassa kaikenlaista muutaki kivaa ja vähemmän kivaa jajajaja tehty hirveesti kaikkee enkä osaa tai jaksa selittää ihan joka hetkee :D Mutta yhteenvetona voin sanooo että kivaaa on ollu (:

Toissapäivänä alko koulu.. Oon siellä kuudennella luokalla eli vähä niinku näiden peruskoulun viimesellä mua vuotta nuorempien kanssa. Näillä tää vika luokka on kai aina painotettu johonki tiettyyn juttuun, niinku fysiikkamatikka tai sosiaaliset aineet, ja mä jotenki mystisesti puolivahingossa päädyin kemiapainotteiselle... Jaa a. En osaa kemiaa suomekskaan ni saas nyt nähä miten tää espanjaks onnistuu :D Ainaki tähän asti oon ollu koulussa ihan pihalla ja tunneilla vaan tuijotellu seiniä tai piirtäny mun vihkoon.. Onneks nää opettajat tuntuu ymmärtävän että mä en ihan käsitä kaikkee vielä (: