Año de Saara en Ecuador!: Tengo haaaambreee

Otsikko ei kyllä liity tekstiin millään tavalla, mut mulla nyt vaan sattuuu olemaan nälkä.

Tänä viikonloppuna oltiin siis orientoitumassa vuoristoalueella asuvien vaihtareitten kanssa Ibarrassa. Perjantaina lähettiin kaheksalta aamulla pikkubussilla Latacungan kautta Quitoon. Siellä me käytiin nopeesti varmistelemassa meiän viisuminrekisteröintijutut ja lähettiin kauppakeskukseen vallottamaan sen kolmas kerros joka on täynnä ravintoloita. Siellä syötiin ensi kuka mitäki ja jälkkäriks ostettiin kaikki (no ei ihan kaikki) vohvelit, oaaaoaoaoaoaoa nam. Sit suunnistettiin kävellen AFS:n toimistolle missä ooteltiin sitte kaikki loput vaihtarit, mukaanlukien Silja, y ella es de Finlandia tambien! Pääsin siis puhumaan suomee ja olin iha jätteilonen ku pääsin höpöttämään suomeks taas.

Sieltä toimistolta sitte lähetiin linkulla kaikki Ibarraan. Perillä oltiin joskus kasin jälkeen, majottauduttiin ja sit mentiin syömään. Ilta me sitte vammattiin Siljan ja Lenan (Saksa) kanssa vähä aikaa ja räkätettiin iha yliväsyneinä, ja pelaattiiiiin myös korttia japanilaisten kanssa.(: Iha jees ilta siis.

Seuraavana aamuna herätys oli seiskalta ja vähä ennen kaheksaa me oltiin Siljan ja Lenan kanssa aamupalalla, muita ei hirveesti näkyny. Näemmä oltiin ainoita jotka ei ollu vielä omaksunu tätä ecuadorilaista aikakäsitystä, että aina ollaan joka paikasta (paitsi koulusta, siellä menee portit tasan seittemältä lukkoon) vähintään puol tuntia myöhässä. Mut siitä sitte ajan kanssa nautittiin siitä buffetista, ei haitannu yhtään että oltiin vähä ajoissa(: Sit meillä oli koko päivän jotai tyhmiä oppitunteja joilla käsiteltiin ongelmia perheissä tai koulussa viidelläkymmenenllä eri tavalla. Kävi jo välillä vähäsen tylsäks! Ilalla sit kasaannuttiin isolla porukalla yhteen huoneeseen ja pelattiin pullopyöritystä sitä peliä jossa hoetaan "never have i ever", en tosiaan tiiä onko sillä jotai muutaki nimee. :D

Seuraavanaki aamuna ois herätys ollu seiskalta mut en kyllä jaksanu raahautua sängystä ylös vielä sillon. Silja ja Lena ei jaksanu oottaa mua mut eeei se haitannu ku melkein kaikki muutki oli myöhässä. Sit me kasattiin kamat ja lähettiin poois, ensin kolmisen tuntia linja-autolla Quitoon missä me käytiin taas syömässä samassa ostoskeskuksessa ku aina ennenki, ja sit Latacungan kautta kottiin. Oli ihan kiva viikonloppu, mut miinuksena on pakko sanoo se että mullon taaaaas nuha! Kurkkuun koskee ja nenä on koko ajan tukossa. Ku vuoristossa ajettiin ni mun korvat oli koko ajan lukossa ja meinas vähä heremostuttaa, ja tänään ku haukottelin ni huomasin että ne aukes kokonaan vasta nyt :D Kivaa.