lauantai 3. marraskuuta 2012

¿Porque siempre soy yo la de la mala suerte?

Sekava olo! Vaihteeks. Mullon ollu taas ihan kummallinen kouluviikko. Maanantaina oli koulua vaan kymmeneen koska sit oli joku opettajien kokous, tiistaina meiän koulu täytti 145 vuotta ja sen kunniaks oli jotkut tiedemessut, englanninkielistä karaokee ja joku kuhla jossa olin jakamassa kansioita ja kyniä. Keskiviikkona ei ollu koulua ollenkaan koska opettajat oli nii väsyneitä tiistailta, torstaina päästiin yheltätoista koska kaikki halus kotiin, tänää ei ollu koulua koska on pyhäinpäivä(?). Eli toisin sanoen oon koko viikolla ollu neljällä oppitunnilla lintsaamatta yhtään O_o. Tässä kuvia tiistailta (mulla oli peräti kamera koulussa mukana!):


Asia ja Lisaki tuli kattomaan meiän messuja((:
Shannon oli ilonen heti aamusta :D
...mut mä sentään oli iha normaali(((:
Saatiin tollaset ku oltiin vippejä siellä kansioidenjakojuhlassa :DD 
Mun luokka! Se on tuo lähimmäinen ovi tossa yläkerrassa(:
Keskiviikkona, ku olin koko päivän kotona, mulle tuli joku hirvee valaistushetki, ja mä tajusin että mä en oikeesti viihy tässä perheessä enkä oo oikeesti ikinä viihtyny, vaan oon kitunu täällä viimeset kaks kuukautta ja leikkiny että mullon kivaa. Mulla ei oo yhtään sellanen olo että kuulusin tähä perheeseen, eikä tää talo tunnu kodilta. Mun oma huone tuntuu jossai määrin mun omalta huoneelta, mut seki plussa multa lähtee ku hostveli muuttaa takasin kotiin ens viikolla ja mun pitää luovuttaa sen huone takasin sille ja muuttaa hostsiskon huoneeseen. Kaverit tietäneeki varmaan, että mä en hirveesti tuu toimeen ton mun hostsiskon kanssa... Tai tuun toimeen, mut en tulis jos sanoisin sille suoraan kaiken mitä tekis mieli sanoo.

Eilen ja toissapäivänä keskustelin tästä mun perhejutusta Chiaran, Shannonin ja Svanan kanssa ja kaikki oli sitä mieltä että vaiha perhettä jos et oo ilonen siellä. Tää on kuitenki vähä sellane once-in-a-lifetime -juttu, josta oon myös maksanu aika paljon, eikä mun oo mitään järkee tuhlata tätä siihen että mä murehin täällä ja mietin mite en vaa sovi tähän perheeseen. 

Sillon keskiviikkona mä mietin että jos nyt kysyttäis että jäisinkö Ecuadoriin vai lähtisinkö Suomeen, ni mä oisin jo matkalla lentokentälle. Mä olin vaa nii valmis lähtemään pois täältä ja palaamaan Suomeen, koska siellä kaikki ois niin paljo helpompaa... Samalla rupesin miettimään millasta mun elämä ois just nyt jos oisin Suomessa. Luultavasti oisin menossa mun kavereiden kanssa Oulugospeliin huomenna, stressaisin jotai tulevaa koeviikkoo jo valmiiks ja jos vituttais, soittasin pianoo nii pitkään että vituttais kuus kertaa vähemmän. Ja olisin kotona. Keskiviikkona mulla oli varmaan eniten koti-ikävä koko tänä aikana.

Mut mä en taho enkä aio luovuttaa! Torstaiaamuna heräsin paljo ilosempana ku olin keskiviikkona menny nukkumaan. Tuli sellanen taistelutahto-olo, ja sellanen mulla on vieläki. Koska mä tiiän, etten pysty parantamaan mun fiilistä täällä, ni mä otin itteeni niskasta kiinni ja tänään pistin viestiä mun koordinaattorille, että mä tahon puhua sen kanssa ens viikolla ja että mä haluan vaihtaa perhettä, ja heti tuli parempi fiilis(: Kyllä tää tästä!

2 kommenttia:

  1. Tsemppii sulle sinne! Kiva kuulla että menee jo vähän paremmin :) Toivottavasti saat perheen pian vaihettua ja pääset nauttimaan sun vuodesta siellä ilman perhehuolia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos((: Eiköhän tää tästä kunha saan jutskattua sen koordinaattorin kanssa ja näi((:

      Poista