keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Älä antaudu angstin valtaan

Rupesin tässä yks päivä miettimään että mitä ihmettä mä täällä teen ja miks ihmeessä mä tänne lähin? Tää mun vaihtovuosi on ainaki tähä asti ollu yhtä vuoristorataa. Ensi oon ilonen, sit masentaa, sit piristyn, sit vituttaa ja kohta on kauhee koti-ikävä. Ja tunnin päästä oon taas hirmu ilonen ja jee aurinko paistaa ja linnut laulaa ja kukkia sydämiä perhosia hattaraa ja lallallaa. Tällanen vuoristorataolo yhistettynä siihen, ettei pysty kommunikoimaan suomeks, on yllättävän uuvuttavaa puuhaa.

Oon yhä enemmän varma siitä että mua ei oo luotu ecuadorilaiseks, vaan sovin paremmin johonki maahan jossa ollaan vähemmän puheliaita, halailevaisia (ok ei oo sana), ylipirteitä ja muodollisia. Niinku vaikka Suomeen. Ehkä ois sittenki pitäny mennä ees Espanjaan, se ois kuitenki ollu Euroopassa. Oisin ees saanu käyttää euroja! Ei, en vieläkään hallihe dollareita.. (miks pitää olla 25snt kolikko?!) Tai sinne USA:n, missä oisin melkei alusta asti pystyny juttelemaan ihmisten kanssa. Ja no, USA:ki on varmaa samanlaisempi Suomen kanssa ku joku random Ecuador. Nojaa, ainaki siinä Suomi ja Ecuador on samaa sarjaa, että kummastakaan kukaan ei oo ikinä kuullukkaan :D

Mut miks mä lähin vaihtoon ylipäätään? Mulla oli Suomessa kaikki hyvin, oli (hope so on toki edelleen) ihanat ystävät, hyvä perhe, kiva koti ja siellä piano ja mun oma huone, ja siellä ymmärsin mitä voin ja mitä en voi tehä rikkomatta jotai tyhmiä kirjottamattomia kulttuurisääntöjä. Kävin koulua, pärjäsin ainaki joissain aineissa hyvin ja koulunkäynnissä mulla oli tavotteita. Täällä mulla on vaan kavereita, ei sen kummemmin ystäviä, iha jees perhe nyt, mutten silti oikeesti varsinaisesti kuulu perheeseen, kunhan asun täällä ja syön näiden ruuat. Talo on tosi nätti, mutta ei varsinaisesti mun koti. Pianoo on turha ees toivoo, sama oman huoneen kohalla. Mistään en ymmärrä mittään, ja koulussa käyn vaan istumassa epämukavalla penkillä seittemän tuntia kattelemassa seiniä ja piirtelemässä rumia kukkia.

Ehkä mä vaan en oo vaitarimateriaalia. Oon liian ujo ja hiljanen enkä osaa sopeutua mihinkään muualle ku mun kotiin, Suomeen. Ehkä ois sittenki pitäny lähtee vähemmäks aikaa. En tiiä, mä en vaan kuulu tänne, tähän perheeseen, tähän kaupunkiin, tähän maahan tai tähän maanosaan. Ehkä mä oon "liian suomalainen". Ok huono tekosyy.

Just nyt on taas sellanen hetki että lähtisin ekalla lennolla Suomeen. Aloin just ihan vakavissani miettiä, että entäs jos tulisinki aiemmin Suomeen. Jos vaikka lähtisin vuodenvaihteen jälkeen. Oletetavasti ehtisin kuitenki oppia espanjaa jo ihan tarpeeks siihen mennessä, ja just nyt tuntuu vähä siltä että se on mun ainoo saavutettavissa oleva tavote täällä.

Okei, ei nyt angstata! Ecuadorissa ollaan ja Ecuadorissa pysytään vielä seuraavat 223 päivää vaikka liimalla jossei muuten. Ehkä. Äöäöäöä mä en enää ihan oikeesti tiiä mitä tahon tehä. Ja kyllä, laskin päivät, merkkasin ne kalenteriin tossa yks päivä jollain tunnilla jolla en vaihteeks ymmärtäny mittään. Tuun olemaan Ecuadorissa 304 päivää (jos tuun..) joista 80 on nyt ohi. Kolme kuukautta tulee ens viikon torstaina täyteen. Nopeesti tää aika kuitenki menee! ...eikä mee. Voi vittu miten sekavaaaaa.

Yhyy.

10 kommenttia:

  1. No, ihan samallaiset fiilikset mulla täällä USA:ssa ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo toi "USA:ssa ois helpompaa"-kohta oli iha arvailua vaa :D Mut kiva tietää etten oo ainoo vaihtari jolla on tällanen fiilis. Tai no, harmi että suaki masentaa :(

      Poista
  2. kulttuurishokkia! se menee ohi :P handle it!

    JA sä lähit vaihtoon luultavasti siksi miksi me kaikki muutki! Me halutaan oppia kieltä, kulttuuria ja saaha uusia ystäviä! Sä oot yks meistä jotka on vaan pirun rohkeita ja lähtee YKSIN johonki ihan tuntemattomaan. Ollaan me kaikki toisaalta hulluja että me tämä tehhään mutta hei, tää tulee olee jotain mitä muut ei ikinä tuu ymmärtää ja tästä tulee olee nii paljo hyötyä myöhemmin ja mää luuleen että tää on worth it! tsemiii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onks tää nyt se kulttuurishokki? :O Tuota en tullu ajatelleekskaan vielä! Oon kaikkien kaavioiden mukaan vähä myöhässä mut se nyt ei varmaan oo kovi ihme juttu. Jotenki oletin että kulttuurishokki ois tässä vaiheessa menny jo :D

      Oot kyllä oikeessa, kai mä lähin tänne oppimaan kieltä ja kulttuuria ja saamaan kavereita, probleema on se että mäen sovellu tähän kulttuuriin, mulla tulee espanjaa korvista ulos ja plööö, kavereiden saaminen on hirmu vaikeeta ku en ymmärrä ihmisiä täällä. Ja joo, hulluja me ainaki ollaan jossei muuta :D

      Kiitooos!(:

      Poista
  3. mul on kans vähän sama fiilis.. oon tosi turhautunu tähän kieleen!! ei mua kiinnosta et mite joku verbi taipuu jossai pasados, en ees tiä mikä toi o suomeks. ja hostäiti ei oo mikään äiti ja tä ei oo mun koti. en ees syö näitten ruokia, kunhan nukun, käyn suihkussa ja säilytän tavarani täällä. mut johtuu varmaa kans siit etten oo koskaan tääl kotoon :D kouluu vihaan tasan siks et emmä jaksa selittää elämänkertaani kello kahdeksan aamulla espanjaksi. en oikeestaa missää vaihees päivää, joten nyt must tuntuu et mun luokkalaiset pitää mua outona, mut iha sama :D kyl tä täst varmaa paranee, luulen et meijän molempien "hoenymoon" vaihe alkaa olla ohi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mä en ookkaa ainut suomiecuadorvaihtari jolla on tällanen fiilis? Jotenki mitä oon muiden juttuja kuunnellu, vaikuttaa siltä että tosi monet suomalaiset on korviaan myöten rakastunu Ecuadoriin ja espanjankieleen, mutku mä en vaa oo! Ja mullon tosn kotiasian kohalla just sama fiilis ku sullaki :O Ja oikeestaan ton koulunki kohalla, en mäkää jaksa alkaa selittämään mitään hirveitä tarinoita heti aamusta, varsinkaan espanjaks! Ja mun luokkalaiset melko varmasti pitää mua iha kummallisena ku oon mieluummi hiljaa ja piirtelen niitä rumia kukkia ku kiljun niiden kanssa kilpaa :D Joooospa tämä tästä, lets hope so!

      Poista
  4. Ei tää kuule jenkeissäkään yhtään sen helpompaa oo. Vaikka tajuun melkein kaiken mktä nää puhuu on kavereitten hankinta silti ihan sika vaikeeta. Joskus vaan tekis mieli alkaa itkemään ja palata takas suomeen mut eiköhän tää jossain kohtaa mee paremmin (right?) tai niin ne ainaki sanoo...

    Voimia sinne kyl se tästä!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis tosiaan vaan heitin arvauksella ton että jenkeissä ois muka helpompaa :D Väitän kyllä että kielen kanssa on (tosin, oma vika ku en panostanu espanjanopiskeluun ennen lähtöö), mutta toi kieli on kuitenki aika pieni osa sitku miettii koko juttua. Me kaikki on kuitenki lähetty kaaaaaauas kotoo jonnekki randomilaan, on tää kaikille vaikeeta.(: Eiköhän tää tästä! Kanske(:: Voimia sinnekki!

      Poista
  5. Sääli kuulla et siel ei ookkaan niin kivaa kun ois pitäny :( Harmittaa ihan sun puolesta.

    Mut koita kuitenkin jaksella, eiköhän se siitä iloksi muutu :) Ja onpahan ainakin omalaatuinen kokemus ja kun pääsee takas Suomeen osaa kummasti arvostaa kotimaata ihan eri tavalla :D Ja on sul täällä vielä kaikki ystävät ja kaverit tallella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli odotukset niin typerän korkeella tän koko vuoden suhteen että oikeestaan oli iha odotettavissa seki että jossai vaiheessa tulee romahus. En ois ikinä uskonu että tää on oikeesti näääin vaikeeta! Iteppähän mä vaaleenpunaset pilvilinnani rakentelin ku kuvittelin että Ecuador on jotenki hirmu mahtava maa ilman vikoja. Ja toi on niiiin totta,että kotiin tullessa (oikeestaan jo nyt) tuun arvostamaan Suomee ihan eri tavalla. Mullon ollu täällä isänmaallisempi olo ku ikinä ennen! Ja ihana kuulla että kaverit ja ystävät on vielä tallella(((:

      Poista