Exchange year!

Mä jo vähä lupasin edellisessä postauksessa että teen iha erillisen postauksen nimenomaan mun vaihtariprosessissta, sehän tän blogin pääidea kuitenki on :D Tästä sit taitaa tulla aika romaanipostaus, joten jos ette jaksa lukee ni skipatkaa :DD

Mä oon suunnitellu jotai vaihtovuoden tapasta jo mooonta vuotta. Ensin, joskus 5/6lk olin lähössä kielikurssille ja aloin säästää rahaa siihen. Sit (7lk?) ku sain kasattua sen verran rahaa että oisin päässy kielikurssille, ni aloin miettiä että hei, jos mä nyt jatkan, ni siinä vaiheessa ku on ajankohtasta lähtee vaihtoon, mulla vois olla tarpeeks rahaa siihen. Jjjoten mä sit hylkäsin sen kielikurssi-idean ja jatkoin sitä säästämistä, ja vaihtoonhan sitä ollaan lähössä..:D

Tossa reilu vuosi sitte aloin mankua, että josko otettais vaihtari meille kotiin ensin. Äiti suostu ja Jormaki melkein, joten aloin sit tutkia eri järjestöjä. Joillaki järjestöillä (YFU tai STS?) oli sellanen tarjous että isäntäperheen lapsille 10% alennusta omasta vuodesta, joten alkuun tottakai oli tarkotus tehä nii, mut jossain vaiheessa mä sit bongasin AFS:n, ja aloin tutustua enemmän siihen. Sillon olin vielä lähössä USA:n syyslukukaudeks (~5kk), ja se ei AFS:n kautta ollu mahdollista, mut tykästyin tohon järjestöön silti nii paljon että me otettiin Chiara sen kautta meille. En kuitenkaan ollu vielä lopullisesti itelleni sitä järjestöö valinnu.

Syksyllä sitte jossain vaiheessa heräsin, että hei mun pitäs hakee jo! Olin siis jo jonku verran myöhässä, aikasimmat oli täytelly hakemuksia jo joskus helmi-maaliskuussa, ku ite lähetin sen vasta syyskuussa. Täytin sen hakemuksen netissä, ja se vielä aika yksinkertasta. Siellä kyseltiin lähinnä allergioita, kuvaa ja henkilötietoja, plus opettajalta suosituskirje ja päättötodistuksen kopio. Hakemukset tosiaan lähti siis lähti AFS:lle. Tossa vaiheessa olin hylänny sen ajatuksen pelkästä lukukausivaihosta, koska se ei hyödyttäis varsinkaan mun tilanteessa mitään, koska jäisin käytännössä silti vuoden muista jälkeen, koska meidän pikkulukiossa kursseja ei oo ku kerran vuodessa, ja hintaa kokovuodella on korkeintaan joku 500e enemmän ku puolikkaalla. Ykkösmaavalintana mulla oli edelleen USA, mutta taisin salaa jo vähän toivoo etten pääsis sinne..:D Kattelin ihan innoissani lattareita ja mietin miten siistiä ois osata espanjaa.

Tämä kuva löytyy mun hakemuksen kannesta........ voivoi. :D

Joskus aika heti syysloman jälkeen joku AFS-ihminen sitte soitti mulle! Me sovittiin mulle haastatteluaika Kuopiossa. Jännitin sitä haastattelua ihan älyttömästi mut onneks ihan turhaan. Se haastattelija oli mukava, ja ne kysymykset oli suht helppoja, ja kykenin vastaamaan niihin ihan suht rennosti jopa! Ainoita kysymyksiä, joitten kohalla jäädyin, oli ”Mihin uutisiin sä oot viimeaikoina kiinnittäny huomiota?” ja ”Mitä te yleensä teette sun kavereiden kanssa?”. :D Ensimmäisempään en meinannu keksiä mitään, sit sönkötin jostai vaaleista ja osamasta ja jostai? Viimesempään taas en meinannu osata vastata järkevästi, yleensä kai me lähinnä jutellaan, nauretaan ja kehvataan jotai?

Sen haastattelun jälkeen piti päättää lopulliset maatoiveet, joiden muuttaminen ois sitten ollu jo aika vaikeeta. Mun järjestys oli tämä:

1. USA
2. Ecuador
3. Chile
4. Argentina
5. Etelä-Afrikka
6. Meksiko
7. Dominikaaninen tasavalta

USA:n paikat oli tollon jo täynnä, joten ku sit suunnilleen viikko sen haastattelun jälkeen mulle soitettiin AFS:n toimistosta, sain tietää että mun hakemus lähetetään Ecuadoriin! (: Olin aika jättehappy sillon, muistan miten vaikeeta oli puhua loppuun asiallisella äänellä se puhelu :D Sit ku pääsin pois puhelimesta juoksin Chiaran luokse ja kiljuin ”Guess what guess what guess whaaaaaaat!!!!!!” :D Sit rauhotuin mut ku äiti tuli kotiin alotin saman kirkumisen uuestaan :D

No, tosta alko sit taas lappusten täytteleminen, ja tällä kertaa se oli vähä monimutkasempaa. Piti hankkia lääkäriltä todistus, rehtorilta lausunto ja joku ihme lappu, tehä kirje tulevalle isäntäperheelle, pyytää äitiltä miljoona nimikirjotusta eri vastuunvapautuslappuihin ja myös sen piti kirjottaa joku kirje, ja piti lähetellä vielä lisää todistuksia ja lappusia. Oi, ja piti valita sinne kuvia! Stressasin nimenomaan niitä kuvia vaikka miten kauan, koska oon harvoin kovinkaan edustava :DD Ohjeissaki luki näi: ”Valokuvat menevät mahdolliselle isäntäperheellesi, joten valitse kuvia, jotka antavat sinusta hyvän ensivaikutelman.” Apua? Nämä kuvat siellä nyt on, ja osa kaduttaaaaaaaaa mut ei voi mittään.

Perhepotretti, jota niissä ohjeissaki pyydettiin... Äiti, minä, Chiara ja Jorma (:

Pianonsoittokuva tottakai piti olla, ei mulla muitakaa harrastuksia paljo ooo

Kahessa ekassa kuvassa näytän ihan puoliuniselta, ja kolmen ekan kuvan üüberhieno vaatetus johtuu siitä että tultiin just jostain teatterista ennen ku otettiin noi kuvat :D Noi kaks vikaa taas on aika randomeita...:D Voi luoja, hävettää..:D

Sain just ja just ajoissa lähetettyä ne hakemukset, ja sen jälkeen ei ookkaan sit ihmeempiä tapahtunu. Ne orientaatioiden ajat oon täällä kertonu pariki kertaa, ja muuta mä en just nyt tiiäkkään.

Tässä tämä, tälleen ”lyhyesti” (=ihan liian pitkästi) selitettynä. Sano AAA jos luit tän kokonaan!