Katse jähmettyy, kello ei

Kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista

Että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekunttiakaan

Vaihteeks astetta vähemmän ilonen olo. Mulla on koko ajan sellanen fiilis, että mullon hirvee kiire, mutten silti saa mitään aikaseks. Mua ahistaa, ihmisten hyvästeleminen ja tämmönen stressaaminen ei ikinä oo ollu mun juttu.. Jopa niiden vähemmän tärkeiden hyvästeleminen saa kyyneleet mun silmiin, ja sitten pitää räpsytellä niitä pois ja vääntää väkisin hymyä naamalle. Helpompaa ois vaan lähtee hyvästelemättä ketään mut ei sekään pidemmän päälle hyvältä tuntuis. "Nähään sitte ens kesänä" on lause jota mä oon hokenu kaikille, varmaan lähinnä siks että mun pitää itelleni kokoajan vakuutella että vielä mä nään nämä kaikki ihmiset. At least I hope so!

Tosiaan, heipat lopuillekkin sukulaisille sanoin tänään mun mummon 80-v synttäreillä. Niitä me oltiin juhlimasssa Lapinlahella jossain vanhassa pappilassa, syötiin ja juteltiin vain, aika pienellä porukalla. Ennen tota kävin myös mun toisessa mummolassa Pöljällä, koska halusin keretä käymään sielläki vielä ennen lähtöö. Siellä olin peräti yhen yön, mutta oisin kyllä ollu ihan mielelläni pitempäänki.. Mutta, kerkesin mä silti illalla hengata ja jutella mummon ja ukinki kanssa ja käydä saunassa, ja sitten, ku mummo ja ukki meni nukkumaan mä kävin ulkona seikkailemassa ja tutkin mummon valokuvakansioita ja vanhoja väritys- ja puuhakirjoja joita me pienenä serkkujen kanssa täyteltiin aina.(: Ainoot lähisukulaiset, joita nyt en erikseen kerenny hyvästellä on mun isän puolen serkut ja tädit ja sedät, mutta no, jospa meki nähdään sitte ens kesänä.

Mun mummolassaseikkailuasu: yövaatteet ja ukin jätti-isot kuomat <:

Aina oon ollu taiteellinen(:

Me käytiin myös veneilemässä torstaina äitin ja jorman kanssa, piti kuulemma ottaa kuvia Tervosta ja meiän talosta että voin sitte esitellä Ecuadorissa kaikille että kattokaa miten paljo puita meillä on!

Vähäsen jos tuuli :D

"mä ja meiän talo"-ihkudaaposetuskuva

Jaaa sitten vaihtariasiaa taas! Sekä mun hostäiti että Oscar, mun vanhempi veli lisäs mut kaveriks facessa tässä muutama päivä ja oon jonkun verran jutellu niiden kanssa....espanjaks. Ainakaan noista kumpikaan ei puhu käytännössä ollenkaan englantia ("Hello, speak spanish?") mutttta sitkeesti yritän google kääntäjän ja sanakirjan avulla keskustella niiden kanssa ees vähäsen(: Mun hostisäki lisäs mut kaveriks juuuri äsken, mutta sen kanssa en oo jutskannu vielä, eli en tiiä sen englannintaidoista. No, toisaalta toi on ihan hyvä, opinpahan espanjaa nopeesti sitten. Toivottavasti.

AFS:ltä tuli myös kirje ja sähköpostia! Kirjeessä oli lisää viisumipapereita allekirjotettavaks ja samalla ilmotus siitä että passi on palannu Tukholmasta ja saan sen sitten lentokentällä. Tukholmassa sitä piti käyttää viisumin takia, siellä on lähin Ecuadorin suurlähetystö. Sähköpostissa taas kerrottiin orientaatioleiristä, jonne mennään Quitossa suoraan lentokentältä. "Kotiin" perheen luokse sieltä lähetään sitten sunnuntaina(: Mun mielestä toi on tosi hyvä systeemi, saa ihan rauhassa siellä leirillä seota aikaerojen kanssa ja toipua lentelystä, ku kaikki muutki vaihtarit on oletettavasti ihan yhtä sekasin. :D

Nimmarin oon ainaki aina osannu tehä nätisti(:

P.S. Ääh, taas tää meni tälleen, alotin hirmu huonotuulisena ja angstina, ja kirjottaessa piristyin hirveästi ja lallallaa, loppuosa on iha erilainen ku alku :D En mää oikeesti tiiä huomaisko sitä ees, muttaku mää huomaan!